Ryhdistäytyminen

Hyvää päivää!

Kerrompa rehellisesti, mitä olen tehnyt viimeisen muutaman kuukauden aikana. Joka toinen viikko, kun mieheni on ollut työviikolla, olen "karannut" kotoa muualle viettää aikaa, jättänyt kissani ja chinchillani pikkusiskoni hoidettavaksi siksi aikaa. En minä joka työviikko siis ole karkaillu, enkä ole kuin yleensä yön tai kaksi poissa. Kun olen ollut kotona, olen ruokkinut kissoja, tehnyt ruokaa, töllännyt telkkaria ja ollut koneella. Olen myös pikkusiskoani "pompottanut" tekemään 2 edellä mainittua ja sen lisäksi olen hänet käskenyt siivoamaan kissojen vessat ja siivoamaan chinchillojen häkin.

Olen ollut aikamoinen riesa, myös silloin kun mieheni on tullut kotiin työviikolta. En tehnyt silloin ruokaa, minut sai pakottaa kauppaan, koska minun työttömyys rahoilla maksamme perheellemme ruuat. En ole hoitanut kotitöitäni ollenkaan. Olen vain maannut sängyssä jaksamatta pukea päälle. Mieheni toi minulle ruuat säännöllisin väliajoin. Toi kaiken, mitä pyysin ja ehkä vain pari kertaa on osoittanut paheksuntansa minun käytökselle, johon minä itkien vetoan keskenmenoon, ukkien poismenoon, kasaantuneisiin töihin.

Tämä kirjoitus ei vielä kerro, kuinka hirveä olen ollut, laittaen kaikki minun tahtii pomppimaan. Pikkusiskolla ja miehelläni ei todellakaan ole ollut helppoa katsoa minua ja tehdä minun käskytysten mukaan, juuri minun aikataulun mukaan. Pyytää heiltä anteeksi käytöstäni tänään, kunhan tuo pikkusisko tuolta herää ja mieheni uudesta työpaikasta tulee. Olen ollut ihan hirveä. En varmastikkaan ihan pahimmasta päästä, mutta kyllä minusta tuntuu pahalta, miten olen käyttäytynyt.

Minulla on lojunut paljon ompelutöitä. Pikkuveljeni minecraft huppari, jonka ompelin hänelle synttärilahjaksi on odottanut suurennus korjausta, pienimmän siskoni 2 mekkoa on odottanut, että vaihdan helmat ja hänen paita pientä fiksausta. Pienemmän siskon vaatteet on odottaneet todella pitkään korjausta. Nämä minä vihdoin tein. Ja kyllä muutaman kyyneleen tipautin, kun mietin miten kauan olen lykännyt tätäkin. Sain nämä tehtyä n. 2 tunnissa, sisältyen lankojen metsästys ja pujottelu samuriin.

Vielä löytyy töitä. Isosiskoni huppari ja hame. Pienimmän pikkuveljeni housuun nappi (en löytänyt nappipussiani, kun ompelutavarani on missä sattuu). Sitten nyt on tullut kaveriltani cossi tilaus. Tähän listaan ei olla laitettu niitä lukuisia korjaustöitä minun vaatteisiin, jotka on odottanut ties kuinka kauan. Nukkeni odottelee, että ompelen hänen mekkonsa uudestaan.

Mutta nyt kerron mitä siis tapahtui. Mieheni meni töihin eilen. Olin sopinut viikonloppuna, että tapaisin ystävääni ja hänen pienen pientä vauvaa. Olin sopinut myös, että tapaisin kavereita, jotka olivat menossa kampaajalle Hyvinkäälle. Nousin ylös 9 aikoihin, kävin suihkussa, puin päälle, pesin hampaat, annoin kissoille ruuan, siivosin kissojen vessan, vähän aikaa olin koneella. Yllättäen mieheni saapui kotiin töistä ja kertoi, ettei hänen työvaatteet olleet vielä saapuneet. Ilmoitin, että minulla oli päivä suunnitelmia ja aloin tehdä lähtöä ensimmäiseen tapaamiseen.

Minun olisi pitänyt ensiksi kävellä, koska mieheni oli kähveltänyt auton, mutta koska oli takaisin tullut niin aikaisin niin menin laiskasti autolla. Olin oikeasti aikovinani kävellä 2km keskustaan, mutta tällä kertaa jäi tekemättä. Menimme kaverin kaa ulos istumaan ja juomaan kahvit ja teet, juttelimme pitkän tovin ja sain pidellä pientä ihmettä <3 Olimme siis ulkosalla koko ajan vähän yli 3 tuntia. Lähdin kotiin, jossa pikkusiskoni teki ruokaa. Söimme yhdessä pitkästä aikaa pöydän ääressä. Sitten lähdin tapaamaan toisia frendejäni. Kampaamossa höpöttelimme pitkät pätkät, koska kaverin tukassa oli paljon tekemistä. Lopulta he yli puhuivat minut kutsumaan heidät kotiini. En halunnut aluksi meille ketään, koska tämä kaaos, mutta he sanoivat, etten koskaan kutsuisi ketään meille, jos aina esteenä olisi sotku. Joten he väkipakolla tulivat. Tunninko he olivat ja ihastelivat lemmikkejämme ja juteltiin mukavia porukalla, ennen kuin oli aika lähteä.

Olin koko päivän ihmeellistä energiaa täynnä. Mieheni huomasi eron käytöksessäni. Olimme jo viikonloppuna hieman puhuneet käytöksestäni ja siitä kuinka voisin tehdä asioita toisin ja ryhdistäytyä. Päädyimme molemmat siihen johtopäätökseen, että minulle oli ollut rankkaa mieheni joka toinen viikkoinen poissa olo ja se kostautui aina, kun hän oli paikalla.

Pitkästä aikaa kuuntelen musiikkia, jota minä tahdon kuunnella. Pitkästä aikaa minä tunnen tekeväni asioita, joista tulen iloiseksi ja josta ilahdutan muita. Vielä ei hirveesti siivouksia ole tapahtunut, mutta tämä on alku. Minä elän. Minä hengitän. Tunnen harmistusta, miten olen käyttäytynyt viimeisien kuukausien aikana. Lemmikkini ovat kaikki anteeksi antaneet. He ovat onnellisia, että olen heidän kanssaan. Chinchillat olivat iloisia, kun otin heidät häkistä sylitelläkseni heitä. Vielä pitää heidän häkki ja huone siivota, että pääsevät rassut juoksemaan. Minä nostan päätäni pikku hiljaa. Olen laiminlyönyt vaimon työtäni ja mieheni puoliskona olemista. Nyt minä tulen ja otan vastuuni vastaan.

Tämmöstä.