keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Minä vanhenin

Kummallinen otsikko, mutta täytin siis viime lokakuussa 25. Olen kummastellut niitä perinteisiä kysymyksiä, tunnetko olosi vanhemmaksi, tuntuuko erilaiselta, yms. Yleensä sitä vastasin kieltävästi, yksi vuosi lisää, yms. Mutta tällä kertaa en voinutkaan vastata niin.

Minusta tuntui erilaiselta ja edelleen. Uskomatonta, koen kasvaneeni henkisesti!
Minulla on ollut kotiäiti-syndrooma syntymästä asti. Työ ajatuksena on haissut mädälle kananmunalle. Mutta jotenkin nyt kahden lapsen jälkeen ajatus ei tunnu niin vasten mieliseltä. Liikunta on ollut kuvioissa vain, jos kaverit niin mäki. Mutta nyt olen ihan hurahtanu jumppaamaan <3 Muutenkin tämmöset elämäntapa muutokset on kuulostanu huuhaa, vain järkähtämättömät mielet kykenee moiseen.

Olen siis alottanu personal trainerin kanssa pari viikkoa sitten kuntoilun ja sitä ennen HeiaHeia sovelluksen kanssa jumppaillu. Nyt sit pitää se syöminenkin saada kondikseen ja se ei tapahdukkaan ihan sormia napsauttamalla. Ja kunhan nuo lumet tuolta vihdoin sulaa niin ulkoilu muuttuu mielekkäämmäksi ja sais happee aivoille.

Tää oli mulla luonnoksissa hengaamassa jo helmikuun alusta, mut aattelin nyt sen sieltä jotenkin raapia loppuun ja tänne sendii.

lauantai 21. tammikuuta 2017

Rankka vuosi 2016

Viime vuosi oli kyllä koettelemusten ja suuren kasvun vuosi. Sen piti olla suurien juhlien ja ilon vuosi. Paljon tärkeitä ikälukuja ja edistyksiä. Mutta näin se sitten meni:

Totoro ensin antoi itseään odotuttaa. Ja kun lopulta syntyi uuden rytmin ja arjen löytäminen alkoi. Totoro söi kahden kuukauden ajan 2h välein, paitsi öisin malttoi nukkua ja yösyöttöjä oli 2-3 kertaa. Kurjaa oli klo 18.30-23 kitinät ja itkut. Lieväksi koliikiksi tämä nimitettiin. Ne loppui muutamassa kuukaudessa, mutta suhteen luominen pieneen vauvaan oli minulle vaikeaa.

Hän oli niin erilainen, verrattaen Hobittiin. Tiedän, että vertailu on pahasta, mutta en voinut estää sitä tapahtumasta. Totoro harvakseltaan nukkui, kun taas Hobitti ei melkein muuta tehnyt kuin söi ja nukkui. Totoro myös kakkasi melkein joka vaippaan, kun taas Hobitista yhdessä vaiheessa tiesi että kakka tulee joka kolmas päivä.

Mustasukkaisuutta ei alun jälkeen hirveämmin ilmennyt (paitsi nyt). Miehellä oli huonosti töitä, joten hän oli paljon auttamassa kotona. Vasta kun Totoro oli noin 4 ja puol kuukautta, koin että olin luonut rakastavan kiintymyssuhteen.

Mutta eipä sitä iloeloa pitkään jatkunu, kun vuoden alussa olimme Hobitin sormessa olleesta viivasta huolestuneet ja sitä tutkituttaneet. Kesän alussa otetusta koepalasta paljastui melanooma... Esiasteella tosin, että uudelleen leikkaukseen ja isompi pala pois. Kesä oli sitten siinä Hobitin osalta, sormen toipumista ja kipulääkkeitä. Loistava reipas potilas.

Eipä tässä vielä kaikki. Hobitin diagnoosista pari päivää ja äidiltäni löydettiin rintasyöpä.. Nopeesti leikkaukseen hänkin ja sitten loppu vuosi sytostaatteja ja sädetystä. Pumpulitissistä silikonitissiin ja siilitukasta peruukkiin.

Tosiaan piti juhlia isäni 50v, pienimmän veljeni ekan luokan aloitusta, pikku veljeni 18v, minun 25v, veljenpojan eskarin alotus, perheen sinetöinti 10v.... Joitain juhlimme, toisiin ei voimavarat riittänyt.

Kaiken läpi kahlasin ja nyt on uusi vuosi. Oi vuosi uusi, tuo iloa ja voimaa! Tulossa on leukakirurgiaan menoa ja personal traineria. Toivottavasti onnistuu käsikädessä nämä.

maanantai 30. toukokuuta 2016

TOTORON SYNNYTYSTARINA

Totoro valmisteli tuloaan jo 2 viikkoa ennen laskettua säännöllisillä supistuksilla. Ne alkoivat iltaisin ja loppuivat keskiyön paikkeilla. Kävin saunassa ja siivosin, myös kaupassa juoksentelin eli shoppailin. Söin suklaata ja harrastimme seksiä. Mikään ässä ei auttanut. Aamuisin Totoro lymyili korkealla ja illalla taas alhaalla. Pikkusiskoni oli Hobitin vahti aina kun kävimme sairaalalla (ja oli useamman yönkin etukäteen) ja äitini (doula) tuli mukaan sairaalareissuille. Hyvinkään sairaalalla asioitiin joka kerta.

22.1.16 rv 39+3 muistiinpanoja: iso pukama ilmestyi. Vasemmalla kyljellä nukkuminen aiheuttanut huonoa oloa. Vedet voisivat mennä samalla tavalla, kuin Hobitin kohdalla, eli sängystä noustessa ß joka aamuinen pettymys, ei mennyt. Pakolliset projektit valmiina ja Totoron syntymistä vain odotettiin. Tissit valmistautuneet Totoroon, nännien kihelmöinnillä ja maidon tihkumisella.

Tuona samana päivänä oli perheelläni perhekuvausta meidän kodissa. Toki olin hermona, että nytkö Totoro suvaitsee syntyä. Klo 16 alkoi supistella ja sitten tuli klo 19 tunnin tauko ja sitten alkoi taas ja niitä tuli 10min sykleissä. Äitini (joka on doula ja olin pyytänyt mukaan synnytykseen) ei jäänyt tällä kertaa yöksi.

24.1.16 rv 39+5 muistiinpanoja: Luulimme, että seksin yhteydessä olisi vedet mennyt. Kalvot olivat napsuneet puolesta yöstä eteenpäin. Klo 5 kävin keittelemässä tuttipulloja. Päivällä miehelleni huusin alakertaan, kun olin yläkerrassa housuja pukemassa jalkaan: ”Painatko supistuksen päälle” Kännykkä appi piti saada päälle. Kävimme syömässä äitini kanssa kiinalaisessa, koska oli luvannut, että menemme jos ei ennen klo 17 ala kovenemaan supparit. Kävimme sairaalalla klo 18 ihmettelemässä, oliko vedet menneet ja mikä on tilanne; ’Vauva korkealla. Kohdunkaula melkein hävinnyt kokonaan. Kohdunsuu kiinni, kaula sormelle auki.’ Menimme takaisin kotiin ja saunomaan. Rentouduin, mikä toi jälleen supistuksia ja katsoimme Vain elämää, mutta päädyimme, että äitini takaisin kotiin ja me nukkumaan.

25.1.16 rv 39+6 muistiinpanoja: En enää yrittänyt synnytystä käynnistellä kotikonstein ja sitten oli supistellut alle 10min välein monta tuntia  ja voimistuen. Päätä särkenyt jatkuva supistelu, mutta lääkkeillä onneksi laantuu. Kävin kaupassa juoksemassa. Supistukset alkoivat 10:30 ja tulivat alle 10min välein klo 17 asti. 18:00 lähdimme pulkkamäkeen ja supistukset tulivat alle 5min välein. 19:30 supparien kesto yli 1min.

26.1.16 rv 40+0 muistiinpanoja: Sairaalaan saavuttiin 00:28. Kohdunsuu oli auennut yhdelle sormelle, mutta kohdunkaulaa vielä jäljellä. Menin ammeeseen lillumaan 1:25. Suppareita tuli alle 10min välein ja kestivät yli 1min. 4:46 minut ohjattiin pois kylvystä, koska väsymys alkoi vaikuttaa ja supistukset eivät olleet voimistuneet. 12:00 minulle laitettiin akupunktio neulat. Se oli outoa ja pelottavaa, mutta olen ylpeä, että kokeilin. Rentouduin ja otin päikkärit. Menimme sen jälkeen kävelylle kauppaan ja takaisin. Teimme sopimuksen, että lähdemme kotiin, jos supparit eivät voimistu ja ala tihenemään. Kätilö sanoi alatutkimuksessa, että kun kohdunkaulaa oli vielä jäljellä niin ei ollut vielä kypsä synnytyksen alkuun. Toisin sanoen, synnytys ei ollut alkanut. Meidät kotiutettiin.  Pettymys oli suuri, kun päätimme takaisin kotiin mennä. Olin toki väsynyt ja meninkin ison itkun jälkeen nukkumaan. Minulla oli ollut hirveä ikävä Hobittia ja hän yrittikin hämmentyneenä lohduttaa äiti parkaansa. ’Supparit kuolivat ja se siitä. Olen niin jo luovuttanut. Totoro ei tule nyt ja se siitä’ ß suora lainaus

En enää muista milloin tässä välissä, mutta minulla oli todella pelottava hengenahdistus kohtaus.

30.1.16 rv 40+4 muistiinpanoja: Olimme perheeni naisten kesken sopineet, että jos en olisi kerennyt jakaantua, meillä olisi leffamaraton. Siellä minulle tehtiin pää täyteen minilettejä. Sanoin, että avataan ne sitten synnärillä, et ois jotain kivempaa tekemistä. Vitsailin, että Totoro syntyy, kun letit on auki. Minulle tuli hengen ahdistusta leffojen aikana ja äitini hieroi hartioita ja selkää ja se helpotti aina joksikin aikaa.

2.2.16 rv 41+0 muistiinpanoja: Menin vanhemmilleni yökylään.

3.2.16 rv 41+1 muistiinpanoja: Raskaushieronta! <3 Maha oli jostain syystä  löysällä ja tuli paljon pieruja. Totorokaan ei oikein ollut mielissään. Ruokana oli ollut spagettijauhelihakastiketta, jossa oli papuja, mutta ei minua koskaan ole pavut pierettänyt. Kalvot myös napsuilivat. Äitini neuvoi minua kotiin heittäessä, palvomaan jumppapalloa. Eli asettumaan polvilleni ja painamaan jumppapallo tissien ja mahan välille. Kokeilin illalla, mutta en innostunut siitä silloin kovin.

4.2.16 rv 41+2 muistiinpanoja: Olin tutkinut keskustelupalstoja, että tuommoinen mahan tyhjennys voisi olla merkki synnytyksen lähestymisestä. Että ensin tyhjennetään, seuraavana päivänä supistellaan ja sit sitä seuraavana synnytään. Muistuttelin, että pitää juoda vettä etten kuivu kasaan. Letti oli auennut yöllä. Minusta tuli käkkäräpää <3 Mietittiin varasuunnitelmia, kuka vahtisi Hobittia, kun siskollani oli kaverin synttäri partyt 6.2. Pallon palvominen oli alkanut toimia. Supistuksia alkoi tulla 19:29 ei kovia. Totoro oli painautunut selvästi alaspäin. Koin myös tarvetta, että alaselän akupisteitä painettaisiin samalla, kun palloa palvoin. Olimme illalla seksuaalisesti aktiivisia ;)

5.2.16 rv 41+3

Perjantaina oli suunnitelmissa, että pari ystävääni olisivat tulleet pienten tyttöjen vaatteita tarjoamaan ja samalla piristämään lannistunutta mieltä. Myös soitto yliaikaiskontrolliin olisi tullut tehdä, mutta neuvolatäti oli antanut väärän ajan. Mutta kuinkas sitten kävikään…

Heräsin kahdelta vessaan ja uni ei tullutkaan sen jälkeen. Hoidin ajan kuluksi farmipeliä. Sitten alkoi klo 4 supparit ja aloin kellottamaan. Tunsin kipua alaselässä ja olisin kaivannut akupisteiden painallutusta. Otin 1g panadolin ennen klo 5, mutta siitä ei ollut yhtään apua. Menin takaisin sänkyyn ja painoin mieheni peppua vasten alaselkäni, käyttäen peppua siis lämpötyynynä. Keikuttelin myös lantiota suppareiden aikana. Mieheni mitään huomannut. Sain torkuttua suppareiden välissä.

Klo 8:10 Supparit inhottavina jatkuivat. Siskollani koulussa kiva mielenkiintoinen valokuvauspäivä, joten toivoin ettei Totoro kiirehtisi tuloa ja vitsailin, että tuon Hobitin koululle jos on tarve. Klo 8.37 limatulppa alkoi irtoilla, paperiin pyyhittäessä vaaleanpunaista. Halusin äitini käymään. Isosiskoni oli kipeenä poikansa kanssa ja hän vitsaili, että tulisi sairaalalle keltainen suojapuku päällä. Äitini oli tullut veljenpojan kerhoon tiputuksen jälkeen 9:20 ja lähti takas kotiin 11:20, kun lapsia piti kotiuttaa kerhoista ja kouluista. Palvoin palloa ja äitini hieroi akupisteitä selästä aina tarvittaessa.

Klo 12:13 mietin päikkäreitä ja panadolin uudelleen ottoa. Haaveilin ammeesta. Supistukset olivat vielä pärjättäviä. Pikkusiskoni haettiin koulusta ja menin päikkäreille panadolin ja lämpöpussin kanssa 12:30. Heräsin 14:00, pää tuntui levänneeltä, mutta kroppa ei todellakaan. Äitini arvioi (kotonaan), että supparit olivat koventuneet, kun kuvailin suppareiden olleen saman vahvuisia päikkärien jälkeen, mutta panadolin vaikutus olikin vielä päällä.

Klo 15:00 pohdin sääntöä, jonka mukaan mentäisiin sairaalalle katsomaan, onko mitään kypsymistä tapahtunut. Totoro hieman vähänlaisesti oli liikkunut. Limatulppa edelleen irtoilli pikku hiljaa.

Ja sitten klo 15:30 vedet meni! Istuin pallon päällä ja keikuttelin lantiota. Työntö eteenpäin ja tunsin lirahduksen. Nousin hieman ylöspäin ja tunsin, että kauhea vessa hätä. Pikkusiskoani ja miestäni nauratti ja samalla olivat hämmentyneitä, miten oikein yritin vessaan mennä. Allani oli ollut lasten pissasuoja. Vessaan päästyä pyyhin paperilla ja verihyytymä pyyhkiytyi ulos. Mieheni tanssi Hobitin kanssa onnessaan olohuoneessa. Äitini lähti tulemaan.

Klo 15:48 aloin kellottamaan, hahmottaakseni kuinkas usein supistukset tulivat. Puolen tunnin päästä soitin sairaalalle ja sanoivat, että viimeistään vuorokauden päästä käynnistellään.

Klo 17:00 supistukset selvästi voimistuivat ja kävivät hankalemmiksi. Äitini kellotti itselleen ja niitä tuli 2min välein. Makaroonilaatikko oli juuri valmistunut ja äitini sanoi, ettei keretä syömään, pakkaa evääksi, koska lähetään sairaalalle. Hobitti piti hätyyttää siskoni kanssa ylös, koska en enää pysynyt tässä vaiheessa kasassa. Äitini veti minut itseään vasten ja minun piti hengitellä ja puristaa kädestä tai mistä nyt kiinni sai. Vaatteet piti kiskoa äkkiä päälle. Halusin äitini autolla sairaalaan, koska se oli korkeampi ja ei tarvinnut sulloutua autoon. Automatka oli kurja. Hyvää asentoa ei tuntunut löytyvät. Mieheni lohdutti hieromalla hartioista. Puhuimme, että olisi hirveää autoon synnyttää. Sää oli luminen ja liukas.

Klo 17:30 sairaalalla. Äitini vei auton pitkäaikais parkkiin heitettyään minut ja mieheni aulan eteen. Yritin mahdollisimman nopeasti mennä aulan ohi, koska siellä oli ihmisiä ja en kaivannut ylimääräistä huomioo. Pysähdyimme ennen portaita, koska tuli hulluja suppareita ja tunsin kuinka Totoro painoi alaspäin. Joku lääkäri oli siellä ja kysyi voiko auttaa ja että hissillä pääsisi ylös. En tiennyt haluanko hissiin, koska ajattelin siinä hetkessä, että painovoima vetäisi vauvaa alaspäin ja syntyisi hissiin. Lääkäri meni kuitenkin yläkertaan kertomaan kätilölle, että olin tulossa. Rappuset noustiin aika hyvin, mutta sitten taas pysähdys. Tässä vaiheessa äitini sai meidät kiinni.

Vastaanottohuoneeseen ja housut pois. En todellakaan halunnut käyrille ja onneksi tehtiin ensin sisätutkimus. Se vain ei ollut kovin yksinkertaista. Oli hankaluuksia pöydälle makuulle mentäessä, koska supparit oli niin kamalia ja paine alakerrassa kova, että koitin kovasti olla ponnistamatta. Sisätutkimus saatiin kuitenkin tehtyä ja oli 5cm auki. Äitini kertoi, että voisin haluta ammeeseen johon sanoin, etten halua vaan nyt nämä kivut pois.

Seuraavaksi piti raahautua synnytyssali 2. Se oli hankalaa, koska suppareita tuli koko ajan ja paine vain kasvoi. Voihkin, että vauva tulee ihan nyt. Mieheni yritti tanssikävelyllä saada minut eteenpäin ja pääsimme muutaman metrin. Eräs mies katsoi myöytätuntoisesti, kun yritimme edetä. Äitini sitten hieman tiukemmin sanoi, että en voi odottaa suppareiden helpotusta, koska emme muuten etene. Niinpä heti kun piikki oli ohi, pakotin itseni kävelemään.

Päästyämme saliin, vaatteet äkkiä pois päältä ja minua yritettiin saada jälleen makuulle, että saataisiin sydänpinni päähän vauvalle. En halunnut ollenkaan makuulle ja se oli ok. Kätilö yritti laittaa minun seisoessa. Pinni saatiin päähän, kun äiti nosti jalkani jakkaralle. Lasit päästä pois, mutta en tahtonut hiuspantaa pois. Hengittelin miestäni ja äitiäni vasten vuoron perään. Minulle oltiin hälytetty anestesialääkäri ja sitä odotellessa kokeilin ilokaasua. Auttoihan se suppariin, mutta siitä tuli niin huimaava jälkiolo, etten halunnut sitä enää. Tein niin kuin äitini neuvoi. Heti, kun tunnen, että suppari tulee, aloitin naamariin hengittämisen, niin sisään kuin uloskin. Minulle laitettiin tippa myös alussa ja keittoliuosta (luulin, että oltaisiin laitettu oksitosiini tippa).

Harjoittelija tuli valmistelemaan välineet ja yritti minun selkää putsata. Anestesialääkäri saapui ja minun oli kavuttava sängylle. Se oli kamalaa. Ehdottivat kyljelleen menoa, mutten halunnut. Se oli ok. Olin yllättynyt, kuinka hyvin minua kuunneltiin ja kaikkia toiveitani kunnioitettiin! Muutama yritys löytää oikea kohta, mutten ollut riittävän kyyryssä. Pyytelin kokoajan anteeksi. Sitten pääsin riittävän kyyryyn ja tiesin, että olin päässyt tarpeeksi alas. Anestesialääkäri yritti helpottaa supparien kestämistä painelemalla akupisteitä selästä. Äitini piti minua käsistä ja onnistui painamaan pääni hänen olkaa vasten. Äitini oli myös rättillä yrittänyt helpottaa oloani, mutten pitänyt siitä.

Kun spinaalipuudute oli saatu tuikattua (klo 18:17), minut ohjattiin kylkimakuulle, koska muuten puudute olisi valunut jalkoihin. En olisi millään halunnut, mutta suostuin, koska minulle vakuutettiin, että spinaali vaikuttaa nopeasti. Jo kolmannella supistuksella alkoi olo helpottumaan, vaikka vahvoina ne tunsinkin ja edelleen paineen. Sitten ne muuttuivat siedettäviksi. Ihmettelimme ajan nopeaa kulkua. Nauroimme, kun tissit puutuivat (klo 18:34) ja nenänpääni. Kutisi hirveästi. Pidin tärinöistä, jotka puudute aiheutti, koska ajattelin, että se auttoi puudutteen leviämisessä. Sisätutkimus tehtiin klo 18:49 ja tadaa olin 10cm auki, mutta en tuntenut tarvetta ponnistaa. Kätilö sanoi, että on ok, voidaan odotella. Odoteltiin tovi ja kohtahan se tunne tuli.

Sain kokeilla hieman itsekseni ponnistella ja kätilö kutsui toisen kätilön paikalle, oli aika ponnistaa kunnolla. Tunsin liikkeen ja kuinka pää meni ikään kuin kuoppaan. Sitten minun jalat asetettiin kätilöiden lantioille ja siitä otin voimaa ponnistamiseen. Huomasinkin, etten ollut niin pystyasennossa kuin Hobitin synnytyksessä. Minun piti varmistaa, että mitä kätilö oli sanonu, kun en ollut kuullut. Hän oli sanonut, ettei tarvii täysii ponnistaa ja nopeasti siihen perään, ettei saa ponnistaa! Pää tuli ulos. Seuraava supistus ja ohjattiin muu kroppa ulos. Se tuntui tasapaksuiselta ja että minun pitikin auttaa ponnistaen (Hobitti oli vain luiskahtanut ulos). Tässäkin huomasin olleeni matalammalla, koska en nähnyt  Totoroa kunnolla. 2min ponnistamista ja Totoro syntyi klo 19:07Kokoa oli 4270g ja suurin piirtein mitattiin 52cm. Kuulemma pituus mitta ei ole niin tärkeä.

Kätilö sanoi tyttö tuli ja minä aloin onnesta ja helpotuksesta itkemään. Napanuora oli höllästi Totoron kaulan ympärillä. Muistutin miestäni, että hänen tuli leikata napanuora. Ensin kätilöt taisivat jotain k-vitamiinia tökkiä napanuoraan, että nuora sykkisi. Sitten mieheni leikkasi hienosti nuoran. Totoro nostettiin minulle ja sanoinkin, että tämä onkin nyt ensikerta, että näin tehdään (myös napanuoran leikkuu oli ensikerta, sillä Hobitin nuoran kätilöiden oli leikattava). Olin niin onnellinen. Totoro katseli tarkasti. Aika hidastui.

Jossain vaiheessa painettiin masun päältä ja vedettiin napanuorasta, että istukka tulisi. Ei tullut ihan heti, koska kätilö oli hätähousu ;) Hetken vielä antoi aineen vaikuttaa ja istukka syntyi. Se oli jännä. Kalvot vielä paikallaan. Hobitin istukka oli maksamainen ja napanuora siinä kiinni. Tämä oli erilainen. Sanoi, että oli vähän kalkkeutunut, mutta ihan ymmärrettävää yliaikaisuuden takia. Ihmettelimme miten nopeasti kaikki oli tapahtunut. Totoro oli minun sylissä ja harjoiteltiin imettämistä.  Totoro kiinnostuikin jonkin ajan päästä ja saikin hienosti maiskuteltu tisua.

Sitten Totoro napattiin pitkän tovin jälkeen punnattavaksi ja mitattavaksi. Kätilö myös pesi Totoron pään, tosin ensin minulta kysyen, koska käytäntö ei velvottanut heitä niin enää tekemään, koska on tehty tutkimusta, että vauva saa maiskuteltua iholtaan tärkeitä bakteereja. Totorolla oli kauniita laine kikkuroita ja aprikoimme tuleeko hänelle kiharat.

Aika ei enää sanonut mitään, missä vaiheessa kävin suihkussa. Totoro oli ihokontaktissa ensin miestäni vasten ja äitini vahti etten pyörry suihkuun. Tehtiin vaihto, äitini sai vauvan ja minä ja mieheni juhlasafkattiin. Tuolloin oli Hyvinkäällä myös sulkupäällä ja meitä hieman koitettiin jouduttaa vuodeosastolle. Äidilläni oli lahjapaketti minulle, josta paljastui Totorolle huppari ja housut. Totoro annettiin minulle ihokontaktiin ja pyörätuolissa kärrättiin huoneeseen 10. Hobitin kanssa olin huone 11.


Sain itse valita kolmesta paikasta ja valitsin sen, missä oli eniten tilaa. Kämppiksenä minulla oli seitsemän lapsen äiti, joka oli tyytyväinen ettei ollut enää niin hiljaista. Minun piti erikseen pyytää vauvan pesulappu settiä, mikä yleensä annetaan heti osastolle tultua. Ei ollut minkäänlaista perehdytystä, kuinka tulisi pestä tai muuten toimia vauvan kanssa. Imetys alkoi todella luonnollisesti ja mallikkaasti, enkä siihen apua tarvinnut. Nännin nystyröihin tuli vesikelloja, koska Totoro imi niin kovaa. Tuttia piteli hyvin suussa seuraavana päivänä. Mustaa limakakkaa tuli hienosti lahjoitettua. Selkä minulla oli todella kipeä ja sain siihen panadol burana koktailia koko oloaikani siellä.

torstai 4. helmikuuta 2016

Raskausviikko 41+2 ja vieläkin masutellaan

Mulla oli ihan ok fiilikset tuossa muutaman päivän. Mitä nyt turhautti kääntyillä nukkuessa ja kevyet supistukset vain ärsyttäneet, mutta muuten ollut ihan ok.

22.1. Meillä oli ydinsukuni perhekuvausta. Aloin kellottaa 17:40 suppareita, mutta ne muistutti hyvin paljon menkkamaista juilimista vain. Joka kolmas supistus tuli yli 10min välillä ja kaksi seuraavaa alle 10min. 22:08 alkoivat pikkuhiljaa hiipumaan ennen puolta yötä. Kestoiltaan olivat alle 1min, mutta pidempään kuin 30sek

24.1. Yöllä kuulin kun kavot napsahtelivat. Jopa puolisoni sain sen verran pysähtymään, että hänkin teki kuulohavainnon. Se on semmoinen pieni ääni. Muistuttaa polvien naksahdus ääntä, mutta paljon hennonpana (jos siis tiedät sen äänen, kun kyykkää ja nousee ylös niin joidenkin ihmisten polvet naksahtaa).

Supistuksia tuli heti aamusta. Jälleen samalla syklillä kuin edellä mainitsin. Supistuksien kesto pysyi alle 1min 18:46 ja siitä eteenpäin yli 1min ja klo 22:30 asti supparit tuolivat alle 10min välein. Aika ajoin tunsin maidon nousu kihelmöintiä ja se oli hyvin häiritsevää. Ihme kutinaa. Äitini lupasi, että jos ei olla 16:30 sairaalalla menisimme kiinalaiseen syömään (ruokatoive ollut jo jonkun aikaa). Siellä sit oltiin syömässä, pikkusiskoni vahti sillä aikaa Hobittia.

18:00 menimme sairaalaan ihmettelemään oliko vedet menneet ja mites oliko edistystä tapahtunut. Totoro oli korkealla. Kohdunkaula melkein hävinnyt kokonaan. Kohdunsuu kiinni. Kaula sormelle auki. Tuolta reissulta palauduimme kotiin saunomaan ja tölläämään Vain Elämää, mutta koska eivät voimistuneet menimme nukkumaan.

En enää muista minä kaikkina päivinä ramppasimme saunassa. Pikkusiskoni istui kylppärin puolella kellottamassa, kun minä ja äitini tuhisimme saunassa. Sauna auttoi rentoutumaan ja supparit kovenivat. Yritimme keksiä matala äänisiä lauluja, kun synnytyslaulussa pitäisi silleen möristä. Äitilleni tuli mieleen Dark Crystal leffasta öttiäiset jotka pitivät moista ääntä. Mehän sit yritimme sitä ääntä matkia. Sitten lisäsin siihen mantraan, kun tuli kipeämpi supistus "AUUU-kii" toivoen, että alakerrassa tapahtuisikin jotain.

25.1. Kävimme mieheni kanssa kaupassa klo 10. Otin parin tunnin päikkärit ja suppareita oli tullut aktiivisesti ja voimistuen. Aina jotenkin tuo nukkuminen on kadottanut supparit ja niiden uudelleen herääminen vienyt pari tuntia. Niinpä sitten menimme Hobitin kanssa pulkkamäkeen pikkusiskoni kanssa klo 18:00. Minun tehtävä oli ravata edestakas mäkeä sillä välin, kun muut laskivat mäkeä. Sitten menimme jäällekkin liukastelemaan ja ihastelemaan Hobitin tasapainon hallintaa. Ulkoilu herätti jälleen supparit. Äitini ei ollut tyytyväinen, kun en ollut laittanut kunnon imua haarukkaani, sillä riskillä että lapsivedet olisivat menneet tuolla reissulla.

Tarkennusta tuon päivän suppareihin. Eli supparit alkoivat silloin kaupassa 10:30 ja tulivat pitkälti alle 10min välein 17:00 asti. Sitten pulkkamäessä ne alkoivat tulla alle 5min välein. 19:30 supparien pituudet olivat yli 1min ja tulivat edelleen alle 10min välein.

Olimme päättäneet, että menisimme näytille vasta puolen yön jälkeen, jos supistukset eivät olisi siihen mennessä laantuneet.

26.1. Supistukset jatkuivat ja edistystä oli tapahtunut sen varran, että kohdun suu oli nyt auki yhdelle sormelle. Kaulaa edelleen jäljellä ja kohtu takana. Kätilö yritti toppuutella ja saada minut valitsemaan kotiin menon, mutta väläytteli liian paljon amme mahdollisuutta ja sehän oli se minun suurin toive päästä jälleen sinne lilluu. Hobitin synnytys oli lähtenyt etenemään silloin, kun olin päässyt ammeeseen pulikoimaan.

Ammeessa oli ihanaa <3 Supparien kesto oli yli 1min ja alle 10min välein. Lilluin siellä 3h ja sitten äitini puhalsi pelin poikki, kun supparit eivät voimistuneet ja aloin olla jo aika väsyneen oloinen. Kylvystä nousin 4:46 itkuisena. Homma ei ollut edennyt. Sain panadol 1g ja nukuimme mieheni ja äitini kanssa siskonpedissä parisen tuntia. Supparit olivat välillä kovempia, mutta tulivat aika harvakseltaan. Kätilö teki alatutkimuksen ja sanoi, että hän kotiuttaisi meidät. Kohtu oli vielä taaksepäin kallistunut eli ei vielä ollut kääntynyt synnytys asentoon ja en tuntunut kypsältä vielä. Itkuhan siinäkin tuli.

Vielä halusin kokeilla. Olin pyöritellyt akupunktio neula ajatusta päässä ja halusin kokeilla sitä, oisko siitä ollut mitään hyötyä. Kätilö tuli huoneeseen ja alkoi naputtelemaan neuloja paikoilleen. Olin kauhuissani. Ei mitään psyykkaus aikaa tai mitään. Hermostunutta naurua ja silmien pyörittelyä vuorotellen mieheeni ja äitiini. Neulojen laitto alkoi päästä ja siirryimme koko ajan alemmas. Mitä useampi neula tökättiin sitä hurjempi katseeni oli, kun ajattelin että tuohonkin vai?! En kuollut tuohon kokemukseen. Mutta kyllä minä pitkään ihmettelin neuloja jotka sojottivat raajoistani.

Sitten otin pienet päikkärit. Supistukset olivat kadonneet. Sanoimme kätilölle, että menemme ravaamaan sairaalamäen ja jos ei tule 5 perättäistä kovaa supistusta lähtisimme kotiin. Ja niitä kovia suppareita ei tullut. Supistuksia tuli, mutta ei riittävän kovia. Kun pääsin kotiin ja äitini oli lähtenyt lyhistyin lattialle hillittömästi itkemään pettymyksestä ja epäonnistumisesta. Hobitti tuli halimaan minua ja koitti lohduttaa minua. Olin ikävöinyt Hobittia koko tuon sairaalareissun ajan ja siksi itkuni vain koveni, kun vihdoin sain pikku mieheni nähdä. Kunhan sain itteni hieman koottua ja mentyä makkariin vollottaa lisää sanoin miehelleni, että menen nukkumaan.

Sitten supparit olivat poissa pelistä pari päivää. Sitten ne alkoivat taas kummittelemaan kerta tunnissa. Olin äärettömän ärtynyt suppareihin, koska ne eivät olleet riittävän kovia, eivätkä ne koventuneet riittävästi. Puhelin suppareilleni vihaisesti, etten kaipaa niitä, elleivät kovenisi. Totorolle en missään nimessä ollut vihainen missään vaiheessa. Tunsin hänen liikkeet ja hän ei nauttinut suppareista ollenkaan. Hän halusi pois tai että tämä ihme juttu loppuisi. Minkäs sille mahdan, kun oma kroppa tahtoo vielä valmistella itseään. Olin hyvin surullinen ja alakuloinen. Koin myös vähän masennuksen poikastakin.

Sitten aloin nostaa päätäni pikkuhiljaa 29 päivä. Olin pikkusiskolleni sanonut, ellen jakaannu niin 30 päivä olisi hänen luonaan leffamaratooni isosiskon ja äitini kanssa. Ja niin pidimme leffamaratoonin. 29 päivä tosin illalla koin hurjan hengenahdistuskohtauksen ja nämä tuntemukset tulivat leffamaratoonin aikana. Äitini hieroi yläselkääni niin se helpotti huomattavasti. Ei supparit eivät hirveesti heränneet.

Mieheni halusi että menen hierojalle ja kas kummaa, kuin tilauksesta vakio hierojani ilmoitti fb:ssä peruutusajoista ja nappasin sieltä ajan. Sitä ennen piti korjata neuvolatädille tieto, etten ollutkaan jakaantunut ja niinpä piti varata aika. Olin jättänyt kuulema niin alavireisen ääniviestin niin oli soittanut minulle heti kun kerkesi. Neuvolatäti lohdutti ja sai mieltäni hieman nousemaan. Jos en jakaantuisi ennen niin 5.2. pitäisi soittaa yliaikakontrolliin. 3.2. oli sitten hieroja ja ah se oli ihanaa. Selässä tuntui veri kiertävän ja jaksoin paremmin painavaa masua kantaa.

Tänään taas olen hieman turhautuneempi, mutta joo. En enää muista milloin lopetimme karkkilakon, mutta kuitenkin ennen jakaantumista kuitenkin. Jestas tulee huono olo popsia liikaa karkkia.

Eilen illalla sitten Totoro taas rymysi kovasti masussa ja napsutteli kalvoja joka suunnassa. Ilma liikuskeli masussa ja suoli päätti tehdä täystyhjennystä. Tyhjennys leikki jatkunut hieman tänäkin päivänä ja olen ihmetellyt jo eilen, että ei ole pisu tullut ihan normi paineella. Tänään koittanut kovasti tsempata veden juonnilla ja vieläkään ei ole paine pisuja tullut.

Kaikki mahdolliset ässät kokeiltu, lamaantua ja liikkua. Elää normaalia elämää jne. Nyt sitten kokeilen jumppapallon palvomista polvillani ja satunnaisesti akupisteiden painamista. Ainakin nuo alaselän pisteet välillä oikeen pyytävät painallusta. Suppareita jälleen tullut, mutta eivät vieläkään tarpeeksi kovaa.

Jännittää ja hieman pelottaakin, jos joudutaan mennä käynnistykseen. Ne supparit kuulema on aikasen erilaisia. Joka aamu petytän itteni, kun toivon, että vedet menisivät samalla tavalla kuin Hobitin synnytyksessä. Eli aamulla heräisin hurjaan pissahätä tunteeseen.

Jooo..... tämmönen päivitys tilanteesta. Jospa seuraava olisi sitten synnytyskertomusta.

torstai 14. tammikuuta 2016

Ne ristiriitaiset fiilikset

Vielä viikko sitten olin ihan kauhuissani ja ajatus hirvitti: "Minäkö kohta synnytän tämän vauvan? EI TODELLAKAAN."
Ja jälleen nyt: "Eikö tämä voisi jo oikeesti tulla ulos. On jo tammikuu ja merkit alkaa olemaan jo niin selvät"
Kuukausi tai kaks sitten: "Mulla on tunne, että tämä syntyy ennenaikaisesti tai synnytys on vaikea tai imetys ei lähdekkään käyntiin tai jotenkin muuten tosi vaikea alku."

Siis tosi hullua nämä ajatusten vaihtelut. Jakomielitautiseksi tässä vähintäänkin ittensä kokee. Onneksi on äiti, jolle näistä ajatuksista avaudun ja tietenkin miehelleni ehkä vähemmän yksityskohtaisesti, ettei hän itse ala panikoimaan. Hyvä puoli tässä on, että epäilys vaiheet on miehelläni ja minulla vuorotellen. Harvemmin samanaikaisesti. Eli kun toinen repii hiuksia päästä, toinen voi lohduttaa ja koittaa uskotella, että kyllä tämä tästä.

Se, mitä tässä olen pääni sisällä ja ulkona pohtinu, on juurikin että kohta noita lapsukaisia on kaksi. Hobitti vihdoin alkaa olla virallisesti terve ja niinpä melkein jälleen nukkuu kokonaisia öitä. Totoro syntyy ja pätkä yöt ovat taas tuttua kauraa. Toivottavasti Hobitti tottuisi pian Totoron öisiin ääniin ja voisi itse nukkua yönsä suht levollisesti. Varmasti siihenkin menee oma aikansa, mutta voisiko joku sanoa ja vannoa, että kyllä tottuu. Tai sitten Totoro on yhtä fiksu ja alkaa nukkumaan täysiä öitä puoltoista kuisena, kuten Hobitti.

Ei minua pätkä yöt Hobitin kanssa pelottanu tai vaivannu. Olin hyvinkin asennoitunut siihen. Samoin kaikkiin itkuihin ja muihin mitä vastasyntyneiltä voisi olettaa. Mutta mitä Hobitti tekikään. Romutti kaikki nuo henkiset valmistumiset ja olikin aivan helppo tapaus. Nyt sitä on pitänyt uudelleen itseään kouluttaa ja valmistella. Tällä kertaa olen aivan varma, että on vaikeampaa, kun ei voi nukkua niitä päikkäreitä vauvan kanssa. Samanhan huomasin tämän odotuksen aikana, etten voi päikkäreitä nukkua ihan silloin kun haluan.

Jaaa nyt ajatus katkes eli nukkumaan.