Kolmannen raskauden loppupuolella aloin kahminaan youtubesta videoita konmarituksesta ja siivoamisesta. Pesän rakennusvietti oli kova pään sisällä, mutta voimia minulla ei ollut. Raskauden aikana koko asuntomme pöräytettiin myös ympäri, johon itse en siihenkään jaksanut vointini vuoksi osallistua, mutta apujoukkoni mahdollistivat mieleisen järjestyksen.
Eli kovasti olen päässäni pyöritellyt kierättämistä, ekologisuutta, järjestälmällisyyttä, siisteyttä, tavaroiden karsimista. Mutta ensin piti kärsiä suunnattomasta ahdistuksesta, jonka uusi perheenjäsenemme Tonttu toisi mukanaan. Varastot kannettiin sisään ja odottelimme pienoisen syntymistä. Jälleen emme selvittäneet kumpaa sukupuolta uusi tulokas oli, elikkä vaatteiden puolesta tavaramäärää ei päästy karsimaan kuin vasta kun Tonttu olisi syntynyt. Poika sieltä paljastui ja vaate karsinta alkoi.
Sydäntäni raastoi samanaikasesti kuin innosti. En halunnu luopua mistään, mutta varastotilamme alkoi olla vähissä. Tein itseni kanssa sopimuksen että sain pitää joitakin vaatteita ja loput kiertäisivät kirpparin kautta. Myös äitilleni otin laatikon johon keräisin vaatteita tulevia lapsenlapsia varten. Tämä hellitti sydäntäni ja varasto huokuu tilaa.
Mutta huomasin myös, että vaikka minulla oli vaatekaapillinen poikavaatteita halusin silti ostaa Tontulle hänelle omia vaatteita. Hobitin ja Totoron kanssa minun ei tehnyt niin kovin mieli tätä tehdä, koska kaikki oli heille kuin uusia, vaikka kierätettyjä. Tontulle ostin sitten nimiäisiä varten läjän vaatteita ja hups nyt vaatteita tuntuu olevan aivan liikaa. Ei auta kuin pukea kaikki läpi ja todeta mitkä hänen piirteitä korostaa ja mitkä luovutaan.
Lakanat, pussilakanat, tyynyliinat... vauvakoossa, juniorikoossa, yhden hengenkoossa, parisänkykoossa. Niitä löytyy ja on ihan turkasen paljon. Eikä edes kaikki mielytä omaa silmää enää, joten miksi omistaa suurperheellinen määrä näitä. Tämä projekti on vielä kesken, koska mieheni pitää saada mukaan taas taittelemaan järkky määrä näitä, mutta aattelin että voisin varastoida osan jemma-nimiseen paikkaan, jottei aina vain kertyisi puhdaspyykki kasaa, josta nypitään uudet sänkyihin ja kaapissa hengaavat vain odottavat taittelu päivää, että nekin pääsisivät joskus esille.
Noniin uusi vauva eli kestovaipat käyttöön! Näistä olen innoissani. Kuitenkin kahden edellisen kanssa jo tullu harjoiteltua, niin oppinu oman systeemin likapyykille ja vaipan pakkailut muistuu nopeasti mieleen. Kuinkas ollakkaan masujuhlissa sain iiiiison vaippakakun, jossa oli pelkkää 2 koon vaippaa. Eli nämä vaipat piti ensin käyttää. Tonttu kasvoi reipasta vauhtia, joten kun kerttisvaipat saatiin vihdoin kutistettu yövaippa käyttömäärään alkoivat pikkuvaipat olemaan jo liian pientä meidän michelin miehelle ja taskuvaipat sopivampaa. Näitä haikeudella taittelin pois, mutta päätin että kiva setti jäisi vielä meille pyörimään ja loput kiertoon. Olihan pikkuvaippoja mulla ihan järkyttävä määrä. Nyt sit taskuvaipatellaan ja huomasimpa meidän kestoilussa puutoksen. Hirmu määrä nopeita imuja löytyy, mut hitaita ei miltein yhtään. Noh kiire ei ole niitä imuja hommailla/tehdä, kun Tonttu on ilmaissu, että lavuaariin on kivempi kakkailla kuin vaippaan. Vessaviestintä ei ole itselleni tuttujuttu, mut imetyksen jälkeen vaippaa kun vaihdetaan niin herra käy lavuaarin kautta. Jotkut itkutkin jo osaamme tulkita, että kakka tulossa. Myös pierut viestivät tulevasta läjästä. Ei minua haittaa kakkavaippoja pyykätä, mutta mennään nyt tällä ja ihmetellään kauanko tätä jatkuu.
Uusi puhdistautumisprojekti on alkanut näin synnytyksen jälkeen, kun ferritiini arvotkin alkaneet mukavasti nousemaan, niin tarmoakin löytyy. Tunnen suurta mielihyvää kun huomaan tavaroita, jotka eivät enää palvele meidän perhettä ja voin luopua niistä. Myös hankinnat vähentyneet tai muuttuneet merkityksellisemmiksi. Kauhulla ja mielenkiinnolla odotan harrastehuoneeni järjestelemistä, mutta sinne ei tulla vähään aikaan pääsemään. Keittiö ois varmaan lakanoiden jälkeen seuraavana listalla.
On hyvä nappailla kuvia kodistaan järjestyksessä, niin saa niistä motivaatiota ylläpitää sitä järjestystä. Nimiäiset oli reipas kaks viikkoa sitten ja ei kyl ylläpito oo onnistunut, mut armollinen pitää itselleen olla, kun kuitenkin vasta vajaa 3kk sitten pieni Tonttu syntyi luoksemme.
