Heipä hei! Taas tämmönen perättäis päivitys, mutta nyt on taas aihe mielessä. Yritän kuitenkin mahdollisimman monipuolisesti kirjoittaa, ettei tänne aina tule nukke päivityksiä.
No nopeesti vain laitan nukestakin jotain. Siinä on yhdessä kappaleessa särö. Taidan lähettää sen palasen takaisin, mutta jos siinä kestää kauan niin en varmaan halua. Toisaalta en ole koskaan aikovinani myydä nukkeani eteenpäin ja tuohan särö omaa persoonallisuutta (ei se näy päällepäin), mutta toisaalta nyt nukellani on haava ja se pitäisi paikata, jotta pystyisi posettamaan helpommin.
Tässä postauksessa kirjoitan mitä minulle merkitsee otsikossa mainitsevani asiat. Ruuan laitto on pakollista, joka päiväistä puuhaa. Olen aika pitkään työntänyt ruuan laitto nakin miehelleni ja pikkusiskolleni. En tiedä mikä siinä on mikä tökkii. Ehkä se, että ruokaa ei "kannata" täydellisesti ohjeen mukaan tehdä. Ja minä olen viimeistä piirtoa myöten ohjeiden ja kaavojen vanki.
Siksi minulle toimii paremmin leipominen. Se on tarkkaa puuhaa ja ohjeita kannattaa kirjaimellisesti seurata, jos tahtoo ohjeiden mukaisen lopputuloksen. Leipominen on jotenkin minulle paljon mielekkäämpää puuhaa. Ehkä jopa terapeuttista. En ole nyt viime aikoina leiponut, kun keittiö ei ole kutsunut minua sillä tavalla (ehkä kun itse olen aikaisemmin toiminut tiskirastissa). Leivotessa on ihania tekniikoita ja pitää olla hyvin tarkka. Muuten en mielestäni (kuin ompelussa) ole kamalan tarkka ihminen, mutta leipomisessa olen erittäin tarkka. Siksi ehkä pikku sisarusten kanssa leipominen on välillä harmaita hiuksia aiheuttavaa. Välillä kun teini ikäiset sisarukseni leipovat, en ole siihenkään tyytyväinen. Mielestäni kaikkien pitäisi käydä talouskoulu!
Mikäs siinä ruuan laitossa nyt oikeasti mättää? Se mahdollisesti, että ruokatarvikkeet ovat kallistuneet ja siksi ei viitsi kokeilla mitään ihmeempiä. Minusta tuntuu, että meillä pyörii samat ruuat kuukaudesta toiseen. Pitäisi varmaan kirjoittaa ruokapäiväkirjaa, että taas huomaisi miten yksitoikkoista tai monipuolisesti meillä syödään. Vai voisiko se, että miksi en niin nauti ruuan laitosta, olla etten vedä vertoja äitien ruuille. Mieheni tietenkin kehuu ruokiani, mutta silti en ole vielä yltänyt niin korkealle. Haluan olla todella hyvä ruuan laittaja, mutta en tykkää ruuan laittamisesta. Mikä dilemma.
Tämmönen lyhykäinen. Seuraavaan voisin kirjoittaa kotityö juttuja. Iloista viikonvaihetta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti