Ja nyt me odotamme

Ihanaista aamua. Aprillipäivä on vihdoin ohi, joten tännekkin uskallan kirjoittaa ilman, että joudun kyseenalaiseksi. Haluan jakaa eilen tapahtuneen asian.

Pitkän odotuksen ja vinkumisen jälkeen olen alkanut odottamaan lasta. Raskaus on ihan alkumetreillä ja tässä yritän lääkärille saatu soitettua. Moni voi nyt miettiä (kuten yksi ystävistäni) eikö ole liian aikaista kailottaa maailmalle olevansa raskaana. Minun mielestäni (kuten vastasin ystävällenikin <3) jaettu ilo on paras ilo. Ja jos käy niin surkeasti, että raskaus keskeytyy niin jaettu suru tuo monta lohduttajaa. Toivotaan ja rukoillaan, että raskaus sujuisi hyvin!

Olen siis aivan onneni kukkuloilla. Tein eilen aamulla siis testin. Olen ostanut halppis kauppa testin ja sitten jos se plussasi, tekisin kalliin clear blue testin. Kaupan testiin ilmeistyi haalean haalea viiva, joka sitten tummeni pikku hiljaa, mutta mielestäni jäi haaleaksi. ELI PLUSSASI! Revin cleablue pakkauksen auki ja tein sillä seuraavaksi. Vastaus tuli noin 3min päästä vahvistamaan, että olen raskaana!

Aprillipäivänä perheeni vietti kotopuolessa synttäreitä (isän ,isoveljen, pikkusiskon, pikkuveljen). Olinkin äitilleni sanonut tekeväni testin, joten ei ollut vaikea arvata, kun naama auringon lailla hymyillen ojensin äitylille testin. Testi oli ojennettava, koska olen niin usein ollut valeraskaana, äiti oli sanonut, ettei usko ennen kuin näkee. Iloinen tuleva mummi (on jo veljen pojalle mummi) sitten aina kun uusi perhetuttu saapui synttäreitä viettämään, äiti odotteli hetken ja sitten hyökkäri halimaan ja korvaan kihisemään: "musta tulee mummi" ja minä epäuskoisiin katseisiin vastasin: "eikä ole aprillipila".

Olen aina inhonnut aprillipäivää, sen mauttomien ja tyhmien jekkujen takia. Onhan niitä hyviäkin, mutta olen tähän asti halunnut vältellä koko päivää, koska tyhmyys tässä maassa kasvaa päivän jatkuessa. Mutta eilen oli aivan toisenlaiset tunnelmat. Eilisestä lähtien tulen aina ilolla muistelemaan aprillipäivää <3

Tarinani tosin ei nyt loppunut äitiini. En olisi saanut tännekkään kirjoittaa ennen kuin mieheni vanhemmille olisi kerrottu. Joten synttäreiden jälkeen lähdin viemään miestäni vanhempiensa luokse taas viikoksi töihin. Automatkalla sanoinkin ukolleni, että hänen on kerrottava vanhemmilleen, koska minä kerroin omalle perheelleni. Sisälle päästyä anoppi ihmetteli, että miksi en takkia tavanomaisesti riisunut. No minulla oli pikkusiskoni autossa, joten se oli ihan todellinen syy, miksi en voinut pidemmäksi aikaa jäädä. Mieheni ampaisi huoneeseensa ja pyörähti vessassa. Siivosi huoneestaan tiskejä, ennen kuin tuli vierelleni. Hän oli niin vaikeana, että hänen vanhempansa tiesivät, että joku pommi sieltä kohta putoaa. Ja lopulta sai sanottua, että olen raskaana. Anoppini pomppasi sohvalta ylös ja alkoi tanssahdella ja pyörähdellä keskellä huonetta ja tuli halimaan ja kyseli, eihän nyt tämä ole vitsi. Ja riemu vain yltyi kun iloisesti vastasimme, että ei ole vitsi.

Eli perheille oli nyt kerrottu, joten minä sain luvan levittää ilosanomaa nyt ystävilleni. Ja sen tein tekstiviestein. Onnitteluja ja epävarmoja onnitteluja sateli ja kysymyksiä lenteli. Tekstiviesti satelun jälkeen muokkasin kuvan, minkä olin ottanut aamulla ja lopulta lisäsin sen facebookkiin tekstin pätkällä: "Nyt me odotamme <3"

Eli nyt todennäköisesti viikossa on ainakin yksi raskauteen liittyvä päivitys. Voi olla, että postaan nyt kolmesti viikossa TAI sitten kahdesti viikossa, jolloin toinen on raskaus päivitys ja toinen jotain muuta TAI kahdesti viikossa, jolloin sisällytän pienen kappaleen toiseen postauksista raskauteen liittyen. Katsotaan nyt. Voihan tietenkin olla, että teen raskaudelleni oman blogin, mutta sen nyt näkee kuinka innostun.

Tässä teille pienoinen ilosanoma. Iloista kevättä kaikille!