Raskaudesta ei hirveästi nyt tule tekstiä, kuin että väsyttää aika paljon ja ruokaa haluan tosi usein. Terävöityneestä hajuaististani en ole kovin kiitollinen. Tupakka käy nenään aika ilkeästi, kuten myös kissan vessa puuhat.
Viikon kaivattu mies tuli taas kotio <3 Kyllä tämmöinen pikku mamma kaipaa puoliskoaan ja varsinkin nyt kun molemmilla on jotain mitä innokkaasti odotetaan.
Turistaan nyt hieman matkasta. Matkasin isosisarusten kanssa Pahjois-Karjalaan. Tykkään pitkistä ajomatkoista, mutta kun matkan puolessa välissä tehtiin ruokailu tauko, tiesin että minua alkaa hieman ramasemaan, niin ajaja vaihto oli tehtävä. Veli söi hamppari aterian, sisko lehtipihvin ja minä väsäsin salaattia ja terveyspommi leipiä.
Siskoni on alkanut vloggaamaan (tarkoittaa video bloggaamista) ja pääsin myös kuvaamaan matkaamme, sillä en minä voinut hänen antaa kuvata ja ajaa samaan aikaan. Perille päästyä olin viittä vaille valmis nukkumaan, mutta kyllä minulle soppa maistui hyvin.
Seuraavana päivänä vietimme aikaa isovanhempien kanssa ja koneelta kuvia tuijoteltiin. Mummilla on vielä paljon opeteltavaa koneen käytössä. Jos siellä olisi joku koneen käyttöä opettamassa niin mummikin paremmin pysyisi perillä lasten ja lastenlasten menosta. Toisaalta on kiva kirjoittaa aitoja kirjeitä, joissa kertoilee tapahtumista.
Menimme perhetutuilla iltaa istumaan ja saunomaan. Pitäisi sielläkin käydä useammin. Ilma on puhdasta ja kiireestä ja arki elämisestä poistuminen on joskus ihan tervettä. Kolista siis puhun. Siellä on sitä ihanaa metsää ja taijanomainen rauhaisa ympäristö.
Lähdimme sitten seuraavana päivänä sunnuntaina ja Hyvinkäälle päästyä hetimme siskon kanssa kännisen kotio, kun niin nätisti pyysi. Aina tämmösen yllättävät tilanteet pistää hieman miettimään, mutta jotenkin oli niin virkistynyt olo, että iloiten sen ukkosen vei.
Kiitos ja kuittaus. Pitäisi varmaan se kotityö postaus tehä ja samoin näistä minun elukoista. Noh näkemisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti