Terppa! Pohdiskeltuani viikonlopun, päädyimme mieheni kanssa siihen lopputulokseen (keskusteltuamme parin sairaanhoitajan kanssa) ettemme aijo odotella. Voi olla että tämän kierron aikana ei tärppää, mutta minä en kyllä jaksa kortsuilla pelleillä.
Tänään sitten olin kotopuolessa käymässä ja sieltä se pitkään odotettu ja kartettu kysymys tuli 5v. neidin suusta: "kylläpäs vauvalla kestää", "kuinka paljon vauva on kehittynyt". Äiti pelasti minut tilanteesta ja kertoi tyttöselle mitä oli tapahtunut. Neiti itki ja oli hyvin surullinen, ettei voi hoitaa minun vauvaa. Malttamaton täti. <3 Oli hän tietenkin surullinen minun puolestani.
Huomenna rakas mieheni tulee taas työviikolta. Hieman jännittää miten tässä tulee käymään. Iskeekö kaikki suru jälleen päälle. Se jää nähtäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti