Heheeei!!
Joulu tuli ja meni. Kämppä saatiin ihan ok kuntoon. Keittiö oli putipuhdas, alakerran vessa tuoksui pesuaineille, olkkarista tavarat paikalleen. Yläkerrassa Chinchillat saivat puhtaan häkin ja huoneen. Saunan pesin ja makkarista saatiin tavarat paikalleen ja putipuhtaat uudet lakanaan sänkyyn. Saatiin aikaiseksi joululahjaksi untuva peitto. On se vähän hassu, mutta nyt siihenkin on totuttu. Joulukuusi tänä vuonna pystytettiin olkkariin. Siellä se komeili tekomaisuuttaan. Harmittelin hieman, kun viime vuonna 1-v. Nagini oli tuhonnut hauskat käpyvalot, jotka olin honkkarista hommannut kuuseen. Oisikohan vielä siellä?
Joulu vietettiin kotopuolessa. Menimme sinne 24 päivä. Yritimme äitin kanssa mennä kynttiläuinnille rajamäkeen, mutta äitin myöhään valvominen vei hänen voimat tyystin ja puhelimesta kuului myös vastalauseita 6-v. pikkusiskon suusta. Joten tänä vuonna jäi menemättä. Yritimme myös tehdä reissua Temppelille, mutta äidin rajalliset resurssit ja projekti "koti joulukuntoon" tarvitsivat nyt kiireemmin aikaa.
Meillä siis vietetään joulua vasta 25 päivä. Syyksi tämä, koska ei haluta stressaten jouluaattoa kahlata kahden perheen välillä. Tänä vuonna omat appivanhempani olivat karanneet thaimaaseen, siksi pystyimme olemaan kotosalla jo 24 päivä.
25 päivä sitten vietettiin joulua. Lahjat oli pukki jotenkin mystisesti saanut olkkariin herättämättä kolmea aikuista ;D Aamiaisen jälkeen olikin lahjojen availua. Taas sitä sai hämmästellä, kuinka paljon niitä lahjoja oli. Minä ja puoliskoni saatiin paljon yhteisiä lahjoja ja yksilö lahjoja hiukka vähempi. Tulokaskin sai muutaman lahjan. Todella hauskalta tuntuvan pelin, ensikirjan, pehmo pupun ja lelupallon.
Vieläkin on ihan tötteröö fiilis, niin enpä nyt kauhean yksityiskohtaisesti muista kaikkea.
Raskaudesta kuitenkin vielä höpötän. Selkäkipu on siirtynyt peppu-alaselkä osastolle ja säteilee jalkoihin. Päikkärit on tulleen aivan must asiaksi, muuten tuntuu ettei selviä millään ilveellä päivästä. Nälkä on aivan kamala. Tulee syötyä tiheemmin, kuin 3h. Vatsassa tuntuu todella inhottavalle ja happosuihkulle, jos ruokaa ei saa ensi tuntemuksista - 20min.
Ens viikkoa odotetaan kuin kuuta nousevaa. Päästään sairaalalle ultraan 2.1. <3 Unet eivät ole olleet kauhean mukavia. Hyvin huolettavia ja pelottavia. Miestäni vain pelottaa ne unet, jolloin lakkaan hengittämästä : / Mutta ultraa odotellaan hirveällä innolla. Vuoden vaihtuminen taitaa mennä jotenkin omalla painolla, kun varmaan 1.1. menee nukkuessa yön valvomisen jälkeen.
Seuraavaksi varmaan pitäisi tuon ukon 25-v partyja miettiä. Tosin olin jo aikaa sitten tehnyt päätöksen, etten minä niitä järjestä. Voin olla apuna, mutta nyt en aijo stressata asiasta. Hei hei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti