Tervehdys kaikille!
Nyt mennään siis 6 + 2 viikolla ja on alkanut nousemaan pelkotiloja. Kuuntelen kehoani aivan liian tarkasti. Vatsasta lähtee jo itsessään ääniä ja tuntuu suolisto toiminta. Heitetään sekaan pelko niin paniikki ja pää sekaisin fiilis on valmis.
Jos tietäisin, että pieni lapsen alku voi hyvin ja kehittyy ihan normaaliin tahtiin ja keskenmenosta ei olisi mitään tietoakaan, kestäisin näiden tuntemusten kanssa ihan helposti. Mutta, koska nyt joutuu odottelemaan ja toivomaan parasta niin en tiedä kauanko pysyn järjissä. Mitä lähemmäksi menemme viikkoa 7, pelkäään jokaista tunnetta. Tänään en jaksanut päivän jälkeen kaupassa käydä, koska käveleminen tuntui tuskalta. Vatsa tuntui painavan ja vetävän minua alaspäin. Jäi kauppareissu välistä.
Olen aina pystynyt nukkumaan rintsikoiden kanssa. Nyt en ole pystynyt pariin päivään. Ihoa kiristää ja kutisee. Aina ennen nukkumaan menoa on rintojen läpikäyminen ja väänteleminen. Vatsan seutu on myös alkanut hankalaksi. Kaikki paine sen päällä tuntuu epämiellyttävältä. Jumpissa tulee välillä liikkeitä, joissa on pakko avata jalkoja sivuille, koska vastaa ahdistaa.
Kiukkukohtaukset ja nälkä on tullut päivittäiseen arkeen. Ruokaa on saatava tai alkaa tuntumaan vatsassa ikävällä tavalla. Kiukkukohtauksia tulee syömättömyyden takia ja tavanomaisesti kello 16-18 jälkeen. Myös tuohon aikaan tulee väsymys, mutta vielä en ole päiväunia ottanut, vaikka kamalasti tekisi mieli.
Toivon ja rukoilen, että kaikki sujuu hyvin ja pääsemme tuosta 7 viikosta ohi. Toisaalta äiti sanoi, että koko raskausaika on yhtä odottamista. Odotetaan ekaa neuvola käyntiä, ultraa, sydänääniä, 3kk rajapyykkiä, potkuja jne..
Ensimmäinen neuvola 2.12. vajaa kaksi viikkoa. Kuluisipa se nopeaan.
Sitähän se on.. Eka on eka neuvola ja sit tulevat neuvolat/seulat ja kaikki tuntemukset ja synnytykset ja valmistelut.. Sit ko se muksu ulostautuu ni odotettaan neuvoloita jälleen ja pituutta ja painoa ja parhaimmillaan aletaan sit vahtimaan oikeen urakalla niitä kehitysvaiheita.. Mut kylhä nuo kehittyy iha normaalisti on ne millasia vaan..
VastaaPoistaMeil o alku ollu hankalimmasta päästä ja kylhä se on näkyny päälle päin ettei kaikki ihan ok oo ollu vaikka nyt saiski huokasta helpotuksesta ja on päästy normaaliin arkeen.. Silti lääkärit haluu kattella ja kuunnella ja ahistuspuristus! Kait tässä kohta joutaa ittekki syyninkiin et osais ottaa vähän rennommin ja olla huolehtimatta liikaa tietyistä asioista..
Otat vaan sen asenteen et kaikki on hyvin niin kauan ko lääkärit ei sano mitään et mikää ois vialla.. Sillähän nuo tätit o minnuo ihmetelly ko en oo heti murheen murtama ja pillitä jos joku asia nyt ei ookkaa iha ok..
Kiitos rohkaisevista kommenteistasi. ^^ Sinä olet vahva ja mahtava mamma!
Poista