Heippa hei! Minun piti kirjoittaa jo lauantaina, mutta koska olin päättänyt tehdä r-testin vielä maanantaina niin tämä venähti. Jälleen tunnekuohuisa bloggaus, mutta lupasin äitille rauhoittua tämän viikon ajaksi.
Perjantaina olin nuorempien sisarusten, veljen pojan ja äitylin kanssa uimassa lohjalla. Minusta on niin hienoa nähdä, miten paljon ovat lapsukaiset kehittyneet. Toisiksi nuorimmainen (5-v.) on hyvin innokas sukaltaja ja pikku hiljaa kehittyvä hurjapää. Nuori neitonen oppi kellumaan tähti asennossa ja viemällä kesän aikana useammin uimaan, niin pian hän uikin. Kuopus (4-v.) on vihdoin tottunut uimahallien kellukkeisiin ja osaa niitä käyttää. Veljenpoika (pian 3-v.) oli onnellinen vesipeto, kunhan alkukankeus (kylmät suihkutilat) oli ohitettu.
Lauantaina oli ystäväni babyshower. Juhlat oli yllätys juhlat ystäväni siskon järjestämät. Vaikka meitä ei montaa ollut, niin hauskaa ja mukavaa siitä huolimatta. Ruoka oli loistavaa ja riittoisaa. Meillä oli muutama toiminnallinen juttu, kuten nukelle vaippa harsosta, vauvan ruoka maistelua, terveisiä vauvalle ja arvausleikkejä. Joukkomme koostui kahdesta pallo masusta (laskettuaika heinäkuussa), yhdestä nuoresta äidistä ja hänen puoltoista vuotiaasta lapsukaisesta, ystävän siskosta ja minusta.
Nautin juhlista ja olin onnellinen tulevasta äidistä, mutta en mahtanut sille mitään, kuinka mustasukkainen samaan aikaan olin. Ja tämä johtaakin tämän päivän turhautumiseeni. Lupasin äidilleni rauhoittua, mutta kirjoitan tänne nyt minun surkuttelun. Tein tänään siis testin, jälleen toivoen ja rukoillen, että toinen viiva ilmestyisi. Olen niin kovin turhautunut, kun plussaa ei kuulu, mutta ei myöskään menkkoja.
Näin suoraan sanottuna on ihan hirveää käydä vessassa. Joka kerta sitä katsoo, onko vuoto alkanut. Samaan aikaan huokaan, että vielä on mahdollista olla raskaana, mutta myös missä menkat viipyvät. Minulle sanotaan, että stressaan liikaa ja se vaarantaa raskauden, mutta myös voi jättää menkat välistä. Tämän viikon siis lupaan rauhottua, mutta viikon päästä maanantaina teen jälleen testin. Sitten minä en enää kestä ja minä menen silmät itkusta sumeana naistenklinikalle ja pyydän heiltä apua.
Voin olla aika drama queen ja mies parkani joutuu sitä sietämään. Tämän viikon armahdan kaikkia ja koitan rauhottua. Tällä viikolla olisi korkeasaari reissu ja juhannus. Nähdään taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti