torstai 13. helmikuuta 2014

Unohtunut työnimi

Heipati hei!

Tossa viikon alussa havahduin, että kutsun pientä lapsen alkua vaaviksi. Se on pinttynyt puheeseen ja kirjoittamiseen hyvin vahvasti. Ei toi masuasukki oikein nappaa. Sitten muistin yllättäen, että mitä olimme keväisessä odotuksessa lapsen alkua kutsuneet. Tunsin epätodellista fiilistä ja hämmennystä, että miten olen voinut unohtaa tämän "työnimikkeen". Vatsassani kasvaa siis hobitti.

Ei se ole hobitti sen takia, että olisimme pienikokoisia. Lähinnä siksi, että puoliskollani on ruskea kiharatukka (tosin nyt reippaasti ylikasvanut) ja häntä kutsuttiin joskus kaveriporukassa hobitiksi. Äitini kertoi vuosia takaperin häiden jälkeen, jos olisimme kertoneet että meidän "teema" häissä on hobitit niin olisi sen mukaisen kakun tehnyt. Se ei tosin olisi onnistunut, koska mieheni muistutti Frodoa ja minä taas (jollain kummallisella tavalla) Ruusaa. Loppumarssimme oli hobittila tunnari. :)

Eli nyt kaikki sitten härnääntykää ja närkästykää, kun alan tästä lähtien puhumaan vatsassa kasvavasta hobitista. Kyllähän olen nimeä Jessiina pyöritellyt, mutta olisi hassua kutsua vauvaa tyttönimellä jos synnytyksessä selviäisi, että onkin poika. Hobitti on oikein hyvä.

Muita asioita haluan mainita: GGGRRR Kirjoittaminen on hankalaa. Tiputtelen kokoajan kirjaimia ja joudun palaamaan tekstissä takaisin korjaamaan puuttuvat kirjaimet. Voi tätä hajamielisyyttä. Pahenee vain, mitä pidemmälle raskautta mennään ;D Kuulema on ihan äitejä koskeva "sairaus". Äitiysdementia!

;_; Olen todennäköisesti tulossa kipeäksi. Olisihan se pitänyt tajuta jo aikaisemmin, kun olen ihmetellyt tätä kasaantuvaa  väsymystä. Päiväunet ovat tulleet taas MUST-listalle ja jos ei nuku niin alkaa väsyttämään siinä klo 18->. Tänään sitten iski voimattomuus ja itkuisuus. Toivon todella että menisi ohi, kun huomiseksi oli kaikkea kivaa suunniteltuna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti