Terve!
Uusi viikko lähti käyntiin ja ikimuistoinen aamu muutti elämäni. Edellisenä päivänä oli mieheni myöhäiset synttärit. Heräsin omia aikoja rauhalliseen aamuun. Käännyin sängyn päädystä toiselle, asettautuen mukavasti tyynyille ja odottelin miestäni tuomaa aamiaista. Tänä aamuna vain jugurttia, ei mysliä. Siinä aamiasta syödessä ja anime sarjaa (one piece) tuijotellessa tunsin ne.
Tiesin heti mitä ne oli. Mieheni piteli kättä masun päällä silloin kun se tapahtui. Yritin painaa hänen kättä tiukemmin masulle, mutta ei hän tuntenut mitään. Olin yhtä hymyä. Meidän pienoinen hobittimme oli 4 pientä tönäisyä tönässyt massussani.
Miten ihmeessä sitä tunnetta kuvaisi? Ei sille ole muuta sanaa, kuin että tuntuu kuin joku tönisi masussa ulos päin. Potkut tuntuivat hieman navasta vasemmalle ja muutama sentti alaspäin, mutta hieman vaikea hahmottaa, kun olivat niin hentoiset, tai uskoisin että potkut tästä voimistuvat.
Mieheni oli hieman vaikea suhtautua tähän. Mutta kyllä hän sitten alkoi hymyillä, kun kannustin häntä, ettei enää pitkään mene että hänkin ne tuntee.
Kissat olivat viety synttäreiden ajaksi kotopuoleen, kun osa vieraista reagoi todella vahvasti meijän kisuihin, niin halusin kokeilla auttaisiko kissojen poissaolo heidän oloonsa. Ja auttoihan tuo huomattavasti. Mutta miten tämä nyt liittyy mihinkään. No siihen kun kerroin kotopuolessa ilouutisen pienoisen liikkeistä. Äidilleni sanoin monta kertaa: "Arvaa mitä!" ja perään hymyjä. Kyllähän mammalla nopeat hoksottimet olivat ja liimasi kätensä masulleni. Eihän se hobitti silloin halunnut potkia, mutta saa sitä yrittää ;)
Kerroin myös pienimmälle siskolleni "Arvaa mitä masussa on tapahtunut?" Ja hän arvasi heti! Nokkela tuo 6-v. <3 Ilahdutin häntä myös sanomalla ettei enää kauaa mene, että hänkin tuntee potkut.
Elämä on nyt muuttunut. Tämä pienoinen muuttuu vain todellisemmaksi ja todellisemmaksi. En millään malta odottaa 3.3. rakenneultraa <3 Siitä onkin aikaa kun pienoisen näimme liikkeessä ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti