Sokerirasitus

Hellurei!

Tänään oli siis taas se päivä, jolloin piikiteltiin. En tykkää neuloista ja siitä tunteesta, kun se suoni alue valmistellaan, siitä kun se neula laitetaan, se kun neula on sisällä ja putkea vaihdetaan ja kun se vedetään pois. Eli koko prosessista. Helpottavaa on että harvemmin olen yksi piikiteltävänä. Äiti tai puoliso mukana. Toinen mikä suuresti ilahduttaa, kun kohdalle sattuu ymmärtävä ja herttainen  laborantti, joka ei tuomitse ja koittaa olla hellä.

Noh sokerirasitukseen valmistautuminen alkaa klo 20 edellisenä iltana alkavalla paastolla. Ja silloin kun on pakko olla syömättä ja juomatta, niin tottakai silloin kuollaan ja kärvistellään ja itketään kun on KAUHEA nälkä tai jano. Neuvoin miestäni, että vie makkarista vesipullon pois, etten yöllä turvaudu siihen. Juu saahan sitä juoda.... 1 lasillinen. Joten turha kiusata itseään. Sanoin myös, että kun hän menee aamiaiselle, tekisi hän sen heti herätyskellon herätettyä, kun minä vielä torkuttaisin. Hän ei saisi kolistella, murojen pitää tippua hiljaa lautaselle, lusikka ei saa tärähtää lautasen reunaan. Kohtuutonta? No ehkä, mutta minun kurjaan oloon helpottavat.

Nukuin todella kehnosti yön, koska jännitin ihan hirveästi tulevaa. Kysymykset pyörivät päässä ja vatsaan koski. Heräsin ajoissa, mutta koska halusin viipyä sängyssä piilossa pelottavalta kokemukselta, toteutin iltaisen suunnitelman ja torkutin 15min välein 45min ajan. Sitten puin päälle, pesin hampaat ja lähdettiin.

Tässä osassa sairaalaa en ole vielä käynykkään. Labrat yleensä ottanut toisessa paikassa, mutta nyt olin valinnut sairaalan ottopaikaksi. Odottelin hermostuneena ja muutaman kyyneleen tipautin jännityksen myötä. Sitten vihdoin tuli minun vuoroni. Istuin kummalliselle tuolille, joka osottautui ihan kivaksi, mutta ne kohdat missä käsi pitäisi pitää rentona niin heilahtivat hieman, kun neula painettiin suoneen. Koita pysyä paikoillasi in my ass. En saanut moitteita ja laborantti oli oikein ystävällinen. Hups tuoli sekoitti ajatuksia.

Eli siis istuin tuoliin ja täti kävi hakemassa litkun, joka minun oli määrä juoda. Äitini oli sanonut että poreileva menisi helposti alas, joten kysyin oliko tämä kenties sitä. Toivoin mielessäni, että saisin valita litkuista. No ei ollut. Vadelman makuista litkua 2 muovimukillista pitäisi 5min ajassa saada juotua. Tein työtä käskettyä. Huh huh. Ei se onneksi niin pahaa ollut, mitä ystävät ja muut odottajat olivat sanoneet. Minulla taisi käydä hyvä tuuri.

Sitten olikin aika piikittää. Olisivat ottaneet yhden pullollisen, mutta koska minulla oli rästissä kilppari koe niin ottivat toisen siihen. Saa nähdä mitä jännää taas tuloksiin ilmestyy. Sitten odottelu alkaa. 1h sitten uudestaan piikki. Sitten taas 1h ja toinen piikki. Molemmat kädet piikiteltiin ja yleensä siis annan vain vasemmasta, mutta nyt piti kerta oikeasta. höh.

Fiilikset odotellessa. Keskittyminen oli vaikeaa, silmät tuntuivat valohetkiltä, huono olo, pyörryttävä olo, väsyttää. Viimeisessä odottelussa iski sitten levottomuus. Koettelemus ohi ja sitten subiin syömään. Olo ei kohentunut heti, mutta pikkuhiljaa tässä mieli piristynyt.

Tämmönen kokemus siis minulla :)