tiistai 4. maaliskuuta 2014

Kun asiat ei mene niin kuin olisi tarkoitus

Moi!

Ultra

Kokeillaan taas väliotsikoita. Eilen oli kauan odotettu rakenneultra. Olin nukkunut yöni todella huonosti, syynä jännitys ja kipeily. Menimme sairaalalle ja odottelimme kärsimättömästi vuoroa. Istuminen ei ole enää mukavaa niinpä kävelin edestakas ja kävin vessassa ennen ultraa. 10min aikataulusta myöhässä meidät kutsutaan sisään.

Ultraaja oli aika vaisu ja kyseli peruskysymykset. Sitten alotettiin ultraaminen masun päältä. Heti ensimmäiseksi ultraaja ihmetteli, olinko käynyt pissalla. Olin? "Tässä on sinun rakkosi ja tässä on vauvasi" Rakko melkein saman kokoinen kuin vauva. Kuinkas se on mahdollista? :O Minua pissattanut enää. No homma jatkuu ja ultraaja aloittaa pään heiluttelun ja tuhahtelun. Pikku hobitti oli kuulema "hankalassa" asennossa. Eli vauva ikäänkuin seisoi masussa (ei noita termejä voi vielä osata)

Minä ja mieheni olimme iloisia ja tapitimme silmät suurina kuvaa pikku hobitista. Selkäranka näkyi oikein mallikkaasti ja sydän tykytteli. Kulmia vaihdeltiin ja nähtiin sammakko asennossa olevat jalat, jotka hieman liikuskelivat. Kädet olivat ylhäällä kasvojen vieressä ja niillä vilkuteltiin tiuhaan. Sitten ultraaja kysyy: "Oletko syönyt aamiaista, kun vauva ei kauheesti liikuskele?" ja alkaa tönimään aina kovakouraisesti masua. Sanotaan myös että paineli myös sillä ultraus vehkeellä aika kovaa jo valmiiksi. Olin syönyt. Tunti ennen ultrausta. Suklaatassu muroja.

Ultraaja tuhisee ja koittaa ottaa mittoja. 19+6 tuli usein hänen suusta ja sitten jossain kohdassa sanoi 20+1 niin siitä tulin hyvälle mielelle. Edes joku oli päivien tasalla kehityksessä. Arvioitiin painoksi 318g. Aika pitkään siinä oltiin ja välillä hymykin hyyty, kun ei ultraaja hirveesti kommunikoinut kanssamme. Eikö hän ymmärrä että nämä ultraukset ovat kauan odotettuja hetkiä raskaudessa. Se että heidän tehtävä on mittailla ja katsoa että kehitys on hyvällä mallilla, voi silti tästä kokemuksesta tehdä kivankin.

Sydämeni riemastui, kun kuulin että seuraavaksi etsittäisiin vauvan ylähuuli. Vihdoinko näkisimme pikku kasvot? No ei :( Yritti se ultraaja näyttää että missä suunnilleen meni huulet, mutta en minä ainakaan hahmottanut mitään. Ja sitten yllättäen se olikin jo ohi. Oliko siellä yhtään järkevää kuvaa seassa, jonka me saisimme? Ei ollut ei. :(

Jäi vähän nyt paha maku suuhun. Ehdottomasti palautetta Hyvinkään sairaalalle. Ei ollut tämä kiva kokemus. NP ultraaja oli paljon kivampi ja nuorempi. Voisiko sillä olla merkitystä. Noh jaa. Tässä kuva pikkuisestamme:


Perhevalmennus

Ei tullut kutsua, vaikka niin sanottiin. Ilmottauduimme 2 päivää myöhässä perhevalmennukseen. Neuvolatäti rauhoitteli ja sanoi vievänsä viestiä eteenpäin ja kertoi milloin olisi ensimmäinen tapaaminen. Noh unohdin tuon ensimmäisen tapaamisen päivän, koska ajattelin että kutsu tulisi kohta ja se meni meiltä täysin ohi. Nyt sitten viikko myöhemmin perhevalmennuksesta tulee pahoittelu viesti, että tämmönen kämmi oli käynyt. Heidän rekisterissä oli että ovat kutsun lähettäneet. Minulla ei löytynyt s-postista mistään. Roskapostinkin läpi tarkkaan kolusin. No toivottivat tervetulleiksi seuraavalle käynnille. Jihuu! Jotain aurinkoa tähänkin päivää.

Kipeenä

Ja edelleen kipeenä. Inhottava flunssa ripottaa ja kiusaa. Nyt aivastellaan ja pidätysongelmia havaittu. Heh heh. On taas miehellä hauskaa nauraa vieressä. Kurkkua repivä yskä alkaa rauhottumaan ja nenä on päättänyt seuraavaksi ryhtyä oireilemaan. Ensin limaa valuu kurkkuun ja sitä sitten nielemään, kun en osaa karaistaa sitä suuhun sylkeäkseni pois. Laitoinpa tänään nenäsumutetta (vihaan sitä kapistusta) ja nyt näyttäisi että pääsen niistelemään. Helpotti myös siihen ettei kuiva ilma enää polttele nenässä.

Juup joo. Tämmöstä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti