Hiips!
Kylläpä tämä muutti arkea. Koneella istuminen tuntuu niin vieraalta ja oudolta. Mutta nyt yritän tämän nukkuma välin käyttää hyödyksi ja näpytellä tänne hieman kuulumisia.
Mistä lähdetään liikkeelle? Vaikka alusta. Ja tässä minua auttaa äitini hommaaman kalenteri. Sinne olen kirjoitellut syöttö ajat ja erittäin lyhyesti mitä päivän aikana on vauvan kanssa puuhasteltu.
Pikku mies syntyi 22.7. ja meni siis lastenosastolle toipumaan hänelle rankasta synnytyksestä. Sillä välin minä toivuin omalla osastolla ja kävin vähän väliä pikku ukkoa moikkamassa. Olin viikon sairaalalla. Paikan taju katosi kokonaan. Kyllähän minä tiesin, että olen kotikaupungissani, mutta silti en sitä sillä tavalla hahmottanut. Tuntui, että sairaala oli oma ulottuvuutensa ja kotini olisi jossain... jossain. Imetää pääsin vasta toisena päivänä, kun äitini oli rohkaissut minua asiasta kysymään. Mutta olin sitä ennen käsin lypsännyt ahkerasti. Oikeastaan vasta neljäntenä päivänä tunsin, että rintani olivat tupaten täynnä maitoa, että sattui jo oleminen.
Vauva tuli osastolleni kolmantena päivänä ja itkuhan siinä tuli, kun olihan sitä jo odotettu. Ensimmäinen yö oli aivan hullun rankka ja siihen en ollut osannut valmistautua ollenkaan. Tilannetta hankaloitti se, että en osannut vielä imettää ja vauvan keltaisuus vaikutti, tarkoitan että hän nukahteli vähän väliä ja jouduttiin hoitajien kanssa herättelemään toista syömään. Aluksi imetin kainalo otteessa, sillä normaali asento ei ottanut onnistuakseen. Tunsin suurta pettymystä, jos imetyksestä ei tullut mitään ja jouduttiin turvautumaan tuttipulloon. Alussa jouduin käyttämään rintakumia, sillä nännit eivät olleet vielä muotoutuneet vauvalle sopivaksi. Myös se, että rinnat olivat niin täynnä maitoa hankaloitti imetystä, sillä rinnat olivat niin pinkeät.
26.7. me sitten kotiuduimme. Olisimme voineet jo 25.7. lastenlääkärin tarkastuksen jälkeen, mutta en ollut vielä kovin varma imettämisestä ja yöstä vauvan kanssa. Sujuihan se seuraava yö jo paremmin, mutta rankkaa se silti oli. Kotiutumispäivä oli odotusta ja intoa täynnä. Olin niin täynnä jo sairaalassa kököttelyä. Tuntui ihmeelliseltä laittaa vauvalle omat vaatteet ja asettaa hänet kaukaloonsa. Minäkin vedin omat vaatteet päälleni ja kauhistelin, miten paljon rinnat olivat turvonneet maidon nousun myötä.
27.7. Olin hurja ja menin pikku nyytin kanssa kirkkoon. Aluksi itkin kotona sitä, kun en päässyt ensimmäiseen kokoukseen, koska pikkuinen halusi syödä juuri silloin. Mutta sitten äitini tekstasi, että voisin silti tulla. Hormoonimyräkät muuten ihan kamalia!!! Jos luulitte, että menkoissa naiset on kahjoja tai odotusaikana, no kokeilkaa synnytyksen jälkeistä aikaa. Huh huh! Takaisin päivään. Kokeilin rintapumppua ensimmäisen kerran ja ihan mukavasti ampumalla sitä maitoa tuli. Olin ollut huolissani maitoni riittävyydestä, mutta näköjään sitä riitti.
Ensimmäinen viikko kotona oli todella raskasta. Opettelua uuteen ja varsinkin vauva-arkeen. Pesänrakennus vietti nousi aivan uudella tavalla esille ja olin tulla hulluksi, kun asiat eivät tapahtuneet minun tahdillani. Rintakumista opeteltiin pois ja kakka muuttui sinaapiksi. Neuvolatäti tuli kotikäynnille ja vasta sen jälkeen nousi vatsaväänteet esille. Apua pyytelin vähän väliä äidiltäni ja myös tähän vaivaan äiti tiesi auttavan lääkkeen. Vieläkin niistä on vaivaa, mutta huomattavasti vähemmän. Äiti opasti myös kylvetyksen salat ja hyvinhän tuo poika näytti viihtyvän. Kävimme reissuissa äitini ja pikkusisarusten kanssa temppelillä ja heurekassa. 2.8. Oli ensimmäisen kerran oikeasti rattailemassa. Ja mieheni sai töitä, joten kotona vauvan kanssa keskenään tuli opeteltua.
Tämä pikku mies on oikeasti hurjan ihana ja helppo tapaus, mutta uuden opettelu on raskasta. Syötöt 4-5h välein ja nukkuu hyvin. Tai siis "oli" helppo. Ei ei on edelleen, mutta nyt enemmän ollaan myös hereillä (huomenna 4 viikkonen).
4-10.8. eli seuraava viikko. Alkaa jo hieman helpottamaan vauva-arki, mutta ei vielä niin paljon, että voisin kutsua sitä helpottuneeksi. Napanuora irtosi 6.8. mutta navan pohjalle jäi vielä jämät, jotka neuvolassa hoidettin pois myöhemmin. D-vitamiinia kokeiltiin pari päivää, mutta vatsaväänteet pahentuivat, joten jätettiin tyystin pois, odottamaan parempaa aikaa. Nukkui ekan kerran rattaissa ulkona, kun oltiin kahdestaan kauppaan menty. Pitkän matkan reissu Pirkkalaan. Appilaan tapaamaan sukulaisia. Ja sunnuntaina oltiin kotopuolessa yökylässä. Tällä viikolla tuli yllättävän pitkiä yö nukkumis pätkiä ja siitähän huolestuin, että pitääkö herätellä.
Viime viikolla alettiin olemaan enempi hereillä. Neuvolassa todettiin ettei mikään ihme, että hyvin nukkuu, kun kotikäyti tarkastuksen jälkeen oli tullut 500g. Meillä siis syödään tissiä, pumpattua mamman maitoa ja tuttia. Nyt menee n. 100ml. Nimiäis asioita ollaan paljon pohdittu ja päiväkin jo päätetty. Pään pystyssä pitely vahvistunut oikein hienosti. Sunnuntaina kirkossa huomasin, että alkoi katsetta kohdentamaan kasvoihin ja esineisiin. Hymyjä lahjoitellut "vahingossa".
Mites minulle? Olen toipunut oikein hyvin. Viime viikolla loppui vihdoin jälkivuoto. Masu on pienentynyt. Turvotus laskenut (vielä ei sormukset mene pikkurilliin). Repeämiä kun ei tullut, kuin nirhaumia niin nehän parantui siinä ekalla kotiviikolla. Sairaalaan jätettiin 10kg ja nyt ollaan 3kg alle lähtöpainon. Painonpudotus on selvästi nyt hidastumaan päin, mutta se taitaa johtua siitä, että karkkilakko loppui synnytyksen myötä. Ei olla ihan överiksi vedetty, mutta tuleehan sitä nyt syötyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti