Eikö se raskaus olekkaan niin ihanaa? (rv 13+3)

Hellurei!

Hihi. Tämmöstä tänään siis päätin alkaa kirjoittaa. Olen siis jo muutamalle frendille aika suoraan kertonut kokemuksiani ja tuntemuksia. Heidän ilmeet ja hämmentyneet katseet ovat kyllä hienoja. "Ei raskaus taidakkaan olla niin kivaa, kun annetaan ymmärtää?" Niin kai se aika kultaa muistot, mutta nyt kun asiat ovat niin tuoreessa muistissa olen hirveä ja kerron rehellisesti miten homma minun kohdalla menee.

Kyllähän minäkin pysähdyn ihmettelemään tätä muutama viikko sitten. Raskaus kirjoissa painotetaan positiiviseen ajatteluun ja iloitsemaan raskaudesta. Hmm... Miten minä tuossa onnistun, kun selkään sattuu niin paljon, että itku pääsee, joka kerta kun nousee. Väsyttää niin hirveästi, että tuntuu ettei mitään saa aikaseksi ja tulee kauhean hyödytön ja turhautunut olo. Rakko halkee, anna jo tänne se kuppi tänne, että saadaan näytteet annettua! Tässä siis muutamia.

(Hyppää tämä kohta jos et halua lukea vessa juttuja)
Minun alku raskauteni on ollut hyvinkin kilttiä. Olen säästynyt oksentelulta, aamupahoinvoinnilta *kop kop kop*. Ihmettelen vessassa käymisiäni, kun pissalla juostaan kokoajan, mutta kakalle ehkä 2-3 kertaa viikossa. Eikä kakkaaminenkaan helppoa enää ole. Pitää hirveesti pinnistellä ja ponnistella. Joskus jopa pakarat istuimelle levittää, että saisi pykerrettyä. Ruokaa kuitenkin uppoaa mielestäni ihan hirveästi tai sitten se vain tuntuu siltä kun syö paljon useammin. Kaikki syömäni ruoka prosessoidaan uudella tavalla masussa ja kaikista turhimmat minä saan tehtäväksi pykeltää. Nyt minulla on jo toinen antibiootti kuuri menossa, kun sain pissatulehduksen taas... ja oireettomana jälleen. Viimeksi ei ollutkaan bakteeri peräinen vaan näyte oli valkovuodosta suttuinen tai jotain. Tällä kertaa minulle ei ole soitettu viljelystä, pitää muistaa itte soittaa ja kysellä missä mennään.

Se siitä. Muuttuva kroppakin on hyvin hämmentävää. Minulla rinnat alkoivat kasvamaan rv 6-7. En muistanutkaan miten epämukavaa hommaa se on. Hirveän herkät olivat. Mies sai todella varoa, ettei vahingossakaan tönässyt/hipassut tai älähdin kivusta. Nyt ollaan taas rauhallisella ajanjaksolla rintojen kanssa. Kaipailen vain uusia rintsikoita, kun kaikki on jo pieneksi menneet. Nännipihat on tummunut ja suurentuneet viikolta 11 eteenpäin. Samoin nännit ovat kuivuneet ja olivat hyvin herkät, etten minäkään tiennyt miten koskea. Miehellä on tietenkin hyvin hauskaa seurata rintojen kehitystä. Naureskelinkin hänelle, kun jaamme saman mielipiteen silareista, että eiks oo hyvä kun on luomu silarit.

Rintojen lisäksi vatsan alue on ollut muutoksen alla. Huomasin jo viikolla 7-8 vatsan turvonneen pikkasen. Nyt muutkin voivat jo huomata pientä eroa. Masun kasvusta olen ihan mielissäni. Kunhan vielä istukka alkaa nousemaan niin on paljon mukavampi paijailla masua, kun ei tarvitse niin alhaalta silitellä. Tietenkin olin huolissani, että milloin masu alkaisi kasvamaan, kun valmiiksi oli ylipainoa. Vielä ei ole raskauskiloja kertynyt, mikä ihan hyvä minun tapauksessa. Olisi kiva jos ei ollenkaan tulisi. Yritän ruokailu valinnoillani vaikuttaa asiaan ja liikkumalla, mutta pakolliset kilot on pakollisia. Toivon suuresti ettei 100 raja paukkuisi (tällä hetkellä 87kg), mutta toisaalta olen lukenut ja kuullu että monella on 15-20kg tullut. Huoh. Pitää varmaan neuvolassa jakaa tätä huolenaihetta, kun se on minulle iso juttu, jos vaaka näyttää 100.

Rakausarpia ei vielä isommin ole. Muutama laikku siellä tällä. Olen kuitenkin jo ennen raskautta saanut osani ja olisi ihanteellista, ettei niitä tulisi. Minulle suositeltiin Bio-Oil tuotetta ja sitä mielenkiinnolla voisikin alkaa kokeilemaan jos säästyisi noilta rumiluksilta. Haaleneehan ne joo, kokemuksesta tiedän, mutta olisi kiva olla kaunis iso masu kesällä.

Jatketaan vielä, vaikka tässä kohdassa jo painoin julkaise nappia. Olen siis oikein ihastunut ja onnellinen raskaudesta. Juttelen vaaville hyvin usein ja paijailen. Nyt alkaa kurjemmat jutut väistyä ja silloin kun väsyttää juttelen vaaville, että kasva sinä vain niin minä vähän lepäilen. Side kasvaa hyvin vahvana niin itselläni kuin miehellänikin vaaviin. Odotamme jokaista muutosta innolla. Kaikki on niin uutta ja pelottavaa, mutta yhdessä tiedämme selviämme ja ainakaan vielä emme ole sanoneet, ettei ikinä enää raskautta.

Tässä hieman pään aukomista. Koittakaa kestää!