Paljon tapahtuu kesällä. Ehkä minun makuun jo liikaakin. Tulisiko minun sulkea ompelukoneeni ja mennä päivä kerrallaan. Liikaa ajatuksia ja vaatimuksia itselleen. Ja ketkäs minua terapoi: Kissani <3 Olen huomannut, että ne ovat enenevässä määrin syliini hakeutuneet. Viikonloput tuntuvat olevan elokuun lopulle asti täyteen pakattuja. Mutta koska en ole kalenteriini merkannut kaikkea niin ehkä siksi päässäni suhisee, kun kaikki pitää muistaa. Helpottuisi olo, jos kirjaisin.
Väsyttää, eikä ihme. Pikku Hobitti täyttää tässä kuussa 10kk. Hän on iso poika, jolla on vahva tarve nousta ylös. Istumaan nouseminen on vielä hakusessa, mutta välillä onnistuu hienosti. Hobitin lempijuttuja on taputtaa ja kävellä avustetusti. Innolla odotamme kuun lopussa olevaa neuvolakäyntiä, niin saadaan tarkat mitat. Kissat pyörii Hobitinkin ympärillä. Nagini ei niinkään Hobitin, mutta minun. Gobbo taas pyörii Hobitin ympärillä tarkoituksella. Ja lyssähtää lattialle hänen viereen. Hobitti saa tutkia Gobboa ihan haluamalla tavalla ja hyvin harvoin Gobbo närkästyksissään yrittää näykkästä.
Stressiä, mutta kyllä tästä selvitään. Nähdään taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti