Minulla on ihana ihana vauva ja rakastava puoliso, joka tahtoo pitää huolta perheestään. Ja silti en ole tyytyväinen, kun tahdon niin kovasti toisen viivan tikkuun. Olisin halunnut pienen nyytin syntyväksi tänä vuonna. Noh eipähän tule "pelättyä" joulu vauvaa (tai mistä sitä tietää, jos vauva päättääkin syntyä etuajassa niih niih NIIIH!!!).
Yleensä teen testin 22 päivä, jolloin Hobitti täyttää kuukausia. Nyt sitten en mahtanut itselleni mitään ja tein sen tyhmän testin. Tein molemmat liuskat, koska silmäni harittivat ja olisin voinut vannoa, että jotain haaleaa haaleaa näin. Ei siinä oikeesti ollut mitään, mutta toivoin että testi olisi ollut viallinen, niin kuin joka kerta kun teen testin.
Hobitti täyttää 8kk. Iloitsen hänen kehitys vaiheista, jokaisesta hymystä ja varsinkin "äiti" sanasta. Hän on kaunis, tyytyväinen, punatukkainen poika. Ihanempaa vauvaa saa hakea. Enää en edes koputa noiden sanojen päätteeksi.
Mutta toivoisin jo toista lapsukaista perheeseemme. Miksi en voi tulla samalla tavalla raskaaksi, kun äitini. Hänen ei tarvinnu muuta, kuin ajatella asiaa niin PAM sitä oltiinkin jo. Tyhmää tässä minun huokailussa ja voivottelussa on se, että tiedän sen olevan fiksua, että lapsilla on ikäeroa enemmän kuin vain kuukausia. Yli vuosihan näille jo tulee ikä eroa. Tammikuu lapsi nyt ainakin näillä näkymin. Joten joko joko JOKO!
Toivottavasti seuraava vauva olisi yöt valvova, hirveän vaativa murunen. Sittenpähän en haihattelisi seuraavan perään >:( . . . ehkä nyt ei kuitenkaan. Tiedän, että tämä on tyhmää ja pienokainen ilmoittaa tulostaan, kun on tullakseen. Jos yhtään asiaan voisi vaikuttaa, niin vieläkin imetän (maito kyllä tuntuvasti alkaa jo olemaan vähenemään päin) tietenkin soseiden lomassa, kilpparin vajaatoiminta (jee I got meds!!) JA menkat eivät vieläkään ole alkaneet. Nyt odottelen sitä seuraavaa "AU SATTUU"- päiviä, joita nimitän valemenkka päiviksi. Kerta on "TÄNÄÄN SATTUU" yksi päivä, jota nimitän valeovulaatioksi, niin pakkohan on olla tuo valemenkka päivä.
Se siitä tämä mamma kuittaa ja kiittää. . . ja huokaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti